»En huoli sinun myrkkyäsi!»
Silloinkos isä alkoi pitkää puhetta pitää ja kertoi kuinka eräs vaimo oli myrkyttänyt miehensä panemalla myrkkyä kahvikuppiin; ja mies oli kuollut ja kuopattu; vaimo oli mennyt uusiin naimisiin ja taas koettanut myrkyttää miestään kärpäsen myrkyllä. Mutta mies ei kuollutkaan, tuli vaan sairaaksi. Mutta lääkäri tutki ulostukset ja siellä oli myrkkypaperia; niin — vaimo pantiin linnaan, sillä entiset ja nykyiset synnit tulivat ilmi.
»Sellaista on akkaväki!» sanoi isä lopuksi.
Mutta äidillä oli samassa kahvi valmiina; hän kaatoi sitä kuppiin ja vei pöytään.
»Vai kärpäsen myrkyllä», sanoi äiti.
»Niinpä niin», toisti isä.
»Että niinkuin, mitä se kärpäsen myrkky on?»
»No, se on sellaista ohutta liuskaretta, niinkuin vasikan nahkan niljettä, punasta väriltään ja helppoa ostaa»… selitti isä.
»Vai sellaisella se»…
»Sellaisellahan se…» isä härppäsi kahvia lautaselta, »jo se paholainen teettää jotakin.»