»Sinäkö et jaksa? Jopa tässä jotakin kuulla pitää! Mikä tässä on hätänä sinulla. On leipää ja lämmintä — ja talvi on tulossa», hän sanoi.
»Minua niin pyörryttää. Pudotan ehkä lapset».
»Mitä vielä. Pidä vaan lujasti kiinni. — Isäsikin oli varoittanut, ettei saa sinua päästää, vaikka pyrkisit.»
»Vai oli isä varoittanut», ajattelin, mutta en sanonut mitään.
* * * * *
Eräänä aamuna kun emäntä oli mennyt kylään voita myymään, laskeutui tieltä tupaan eräs mies. Hänellä oli musta nahkalaukku, jonka hän laski ovensuupenkille. Hyvänpäivän tehtyään kysyi hän:
»Missä on talon väki?»
»Isäntä on metsässä työssä ja emäntä läksi kylään.»
»Sepä vahinko», sanoi hän. »Olisi minulla ollut niin tarpeellista tavarata: russakan myrkkyä, lutikan myrkkyä, kärpäspaperia, ihorasvaa, vinnivoidetta, haavapalsamia, vetolaastaria ja kaikkea talossa tarpeellista.»
»Kun eivät ole kotona», sanoin.