Emäntä meni liedelle askaroimaan ja sanoi vähän ajan perästä:
»Saisi tuo Leenakin jo nousta kuolinriepuja pesemään.»
»Antaa tuon raukan nyt nukkua. Kovahan tuolla on lapsella ollut työpäivä», sanoi isäntä.
Kyyneleet pulpahtivat silmiini ja valuivat pitkin kuumia poskiani, mutta koetin maata hiljaa.
»Ei meidän passaa sitä talven yli tässä pitää. Hakekoon paikan muualta itselleen. Kyllä niitä aina sitte kesäksi tuommoisia saa», sanoi emäntä.
»Saapihan tuo nyt muutaman päivän olla», sanoi isäntä.
»Olkoon hautajaisten yli. Mutta sitte saa mennä. Menköön kirkonkylälle.
Siellä aina tuommoiset tytöt työtä saavat.»
»No, eipä tuolle muuta taida osata», sanoi isäntä ja läksi pirtistä.
Vähän ajan perästä nousin ylös, laitoin sängyn kuntoon, kokosin likaset rievut kiuluun, ja menin katsomaan kätkyeen. Kätkyt oli tyhjä.
»Manta vietiin aittaan ja pantiin laudalle. Saat mennä katsomaan jos tahdot. Se on niin kaunis», sanoi emäntä.