»Muutanko minä vielä tähän käärettä?» kysyi siivooja. »Mitä? Miltä tuntuu? Tuntuuko paremmalta?»
»Tuntuuhan tuo», vastasin.
»Ehkä panen vielä», hän sanoi.
»Pankaa», vastasin.
— Mutta mitähän ne puhuivat, kun olin pyörtynyt? Mitähän sanoi opettaja? Kysyyköhän se, mitä olen tehnyt? Kyllä se varmaan kuuli, kuinka vereni löivät.
Ja minulle tuli polttava hätä päästä Loviisan luo. Heitin kääreen otsaltani ja horjuvin askelin saavuin kotiin.
»Olen sairas», sanoin sisään astuttuani.
»Johan sen näen sanomattakin. Avaa vaatteesi, heitä pois kenkäsi», sanoi hän ja veti päällyspeiton pois sängyltäni. »Mikä sinulle nyt tuli? Tervehän sinä aamulla olit.»
»Häkää oli», sanoin riisuen kenkiäni.
»Vai häkää. Ja sellaisessa lapsia pidetään, joilla on kallis, Jumalan antama henki», hän sanoi.