»Äidin tytöllekö ne tekevät pahaa? So, so, älä itke, älä itke!»
Äiti oli minusta parhain maailmassa. Koko elämä oli niin rauhallista ja onnellista hänen turvissaan.
* * * * *
Ennenkuin vielä opin kunnollisesti puhumaan, olin kerran sairaana. Makasin vuoroon kätkyessä ja vuoroon äidin sängyssä, johon äiti minut joskus nosti. Olin niin sairas, että en voinut päätäni sängystä kohottaa, en voinut syödä mitään, enkä juoda, muuta kuin vettä. Makasin usein pitkät ajat horroksissa, mutta aina kun heräsin, kysyin äitiä.
Äiti istui minun vuoteeni luona minkä voi. Mutta usein hänen täytyi kulkea askareillansa navetassa tahi kodassa. Äidin poissa ollessa oli veljeni aina luonani. Huomasin, että tämä toimi oli vastenmielistä hänelle. — Kerran oli minulla kova jano ja pyysin häneltä vettä. Hän toi sitä kauhalla porstuassa olevasta saavista. Kun hän juotti minua, tuuppasi hän kauhaa huuliani vasten, niin että alahuulesta rupesi vuotamaan verta. Olisin tahtonut lyödä häntä, mutta en jaksanut. En myöskään uskaltanut äidille kertoa tätä tapausta, sillä pelkäsin veljeni kostavan minulle.
Tautini kesti kauan ja monta kertaa luultiin minun jo kuolevan. Äitini hoiti minua hellästi ja rakkaasti, mutta veljeni minua puoleksi vihasi. Kerran kun itkin tuskiani, enkä lakannut hänen kiellostaan, otti hän vasemman käteni, tarttui pikkusormeeni ja väänsi sitä sivullepäin, niin että kynsi repesi paikoiltaan ja veri purskahti esiin.
Minä kauhistuin ja hyppäsin pelosta pystyyn, vaikka olinkin kuoleman sairas. Senjälkeen rukoilin hartaasti Jumalata, että Hän minut parantaisi. Ja Jumala kuulikin rukoukseni. Kaikkien ihmeeksi aloin vähitellen parantua. Ja ennen kuin uusi kesä joutui ja puihin lehti puhkesi, olin minä jo iloinen ja terve.
* * * * *
Kesällä minulla oli hauskaa. Aamusta iltaan olin ulkona pihamaalla. Joskus juoksin saunalle, meninpä vielä rantaankin asti. Mutta äiti oli varoittanut minua, että en menisi yksin rantaan. Sentähden pysyin mieluummin pihasalla. Pihamaa oli nurminen; ainoastaan pari polkua juoksi sen yli. Toinen polku vei navettaan, toinen saunaan; saunaan vievästä polusta erosi sitte ison kiven luona tie lähteelle.
Lystikseni juoksentelin polkuja pitkin. Ne olivat sileät ja sievät, avojaloin oli niitä hauska viilettää. Juoksin pirtin portaan edestä navetan kynnykselle ja taas takasin; juoksin pirtin portaan edestä saunan kynnykselle ja taas takasin. Sitte juoksin taas isolle kivelle, kiipesin sen päälle, lepäsin siinä, juoksin sitte lähteelle ja istuin usein kauan pienellä rahilla, joka oli lähteen vieressä. Lähteen ympärillä kasvoi paljo kukkia ja siellä päivänpaisteessa hyrräsi mehiläisiä. Leikin sellaista, että tämä oli minun lähteeni, kukat olivat minun kukkiani ja mehiläiset minun mehiläisiäni.