Hän ei myöskään näe hienoja hämähäkinverkkoja, joita heiluu auringonpaisteessa puiden oksilla, eikä kuusenneulasia, joita putoilee hänen rummullensa. Hän on kokonaan vaipunut unelmiinsa ja musiikkiinsa, hän katselee kuin hurmaantunut rakastaja palikoiden hyppelyä, ja hänen suuri tyhmä naamansa loistaa tyytyväisyydestä joka kerta kun hän tapaa oikean tahdin.
Tara ram tam tam! Tara ram tam tam!…
"Miten kaunis on tuo suuri kasarmi, sen laajoilla kivilaatoilla laskettu piha, sen suorat, sopusuhtaiset ikkunarivit, sen asukkaat pieni sotilaslakki päässään ja sen matalat kaarikäytävät täynnä ruoka-astioiden kalinaa!…"
Tara ram tam tam! Tara ram tam tam!
"Oo, miten sen portaat kaikuvat, miten sen valkeiksi kalkitut eteiskäytävät hohtavat, makuusuojat tuoksuvat ja miekankantimet kirkkaasti kiiltävät! Miten tutunomaisilta näyttävät sen leipähyllyt, vaha-astiat, pienet rautasängyt harmaine peitteineen ja välkkyvät kiväärit telineillä!"
Tara ram tam tam! Tara ram tam tam!
"Oi ihania vartiopäiviä, kun kortit takertuvat pelatessa kiinni sormiin, patarouva prameilee inhottavan näköisenä sulkakoristeineen ja sotavanhus Pigault-Lebrun loikoilee raajarikkona telttasängyssä…"
Tara ram tam tam! Tara ram tam tam!
"Oi pitkiä öitä vartiossa ministerin oven edustalla, kun vanhan vahtikojun katto ei pidä vettä ja jalkoja paleltaa!… Juhlavaunuja vierii ohitse räiskyttäen likaa pyöristään!… Oi noita ylimääräisiä vartiovuoroja ja raskaita päiviä vankikopissa tai pahalta löyhkäävän pesusaavin ääressä ja kolkkoja öitä puisella pieluksella; yhtäkkiä sydämetön hyökkäys sateisena aamuna, kotiintulo iltasumussa, juuri kun kaasulyhtyjä sytytetään ja kun kajahtaa iltahuuto, johon saavutaan aivan henki kurkussa!"
Tara ram tam tam! Tara ram tam tam!