Ei auttanut muu kuin suostua siihen. Heidän häänsä päätettiin pitää elonkorjuun jälkeen.
Silloin tapahtui, että perhe eräänä sunnuntai-iltana parhaillaan lopetteli päivällistänsä talon pihalla. Se oli melkein kuin hääateria. Morsian tosin ei ollut saapuvilla, mutta hänen kunniakseen juotiin maljoja koko ajan. Saapuupa silloin muuan mies portille ja pyytää vapisevalla äänellä saada puhutella isäntä Estèveä kahden kesken. Estève nousee ja menee maantielle.
— Isäntä, sanoo mies hänelle, — te olette aikeissa naittaa poikanne petturille, joka on ollut minun rakastajattareni kaksi vuotta. Väitteeni voin näyttää toteen: tässä ovat kirjeet!… Hänen vanhempansa tietävät kaikki ja ovat luvanneet hänet minulle, mutta siitä lähtien, kun poikanne on ruvennut häntä seurailemaan, eivät he eikä tyttö itse tahdo enää tietää mitään minusta… Olisin kuitenkin luullut, ettei hän sen jälkeen, mitä meidän välillämme on tapahtunut, enää voisi tulla toisen vaimoksi.
— Hyvä on, sanoo isäntä Estève silmäiltyään läpi kirjeet, — tulkaa sisään juomaan lasi muskatviiniä.
— Kiitoksia! vastaa mies, — minulla on suurempi suru kuin jano.
Ja hän menee matkoihinsa.
Isä tulee takaisin järkähtämättömän tyynenä, istuutuu pöytään entiselle paikallensa, ja ruokailua jatketaan iloisesti.
Iltasella läksi isäntä Estève yhdessä poikansa kanssa kävelemään kedoille. He viipyivät siellä kauan, ja kun he palasivat, oli äiti vielä heitä odottamassa.
— Vaimoni, sanoi isäntä vieden poikansa hänen luokseen, — syleile häntä! Hän on onneton…
* * * * *