"Minä astuin sisään. Kaunis suuri enkeli, jolla oli siivet tummat kuin yö ja puku hohtava kuin päivänpaiste sekä timanttinen avain vyöllä, kirjoitti niin että rapisi suureen kirjaan, suurempaan kuin se, joka oli pyhällä Pietarilla…

"— No mitä te sitten tahdotte ja mikä on asianne? kysyi enkeli.

"— Kaunis Herran enkeli, tahtoisin tietää — mutta kenties olen liian utelias —, onko teillä täällä cucugnanilaisia.

"— Ketä…?

"— Cucugnanilaisia, Cucugnanin seurakunnan väkeä… minä kun olen niiden sielunpaimen.

"— Ahaa! apotti Martin, eikö totta?

"— Palvelijanne, herra enkeli."

* * * * *

"— Cucugnan… niinhän sanoitte…" Ja enkeli avaa ja selailee suurta kirjaansa kastellen sormea suussaan, jotta lehti kääntyisi paremmin… "— Cucugnan, sanoi hän syvään huoaten… Herra Martin, meillä ei ole tällä kertaa kiirastulessa yhtään sielua Cucugnanista.

"— Jeesus! Maria! Joosef! Ei yhtään cucugnanilaista kiirastulessa!
Oi, taivaan Jumala, missä ne sitten ovat!