"— No, tietysti paratiisissa, pyhä isä. Missäs lemmolla te sitten luulette niiden olevan?
"— Mutta minähän tulen juuri sieltä, paratiisista…
"— Te tulette!… No, entä sitten?
"— No niin, kun niitä ei ole siellä!… Oi, enkelien pyhä äiti!…
"— Mitä tehdä, herra kirkkoherra? Ellei heitä ole taivaassa eikä kiirastulessa, niin ei ole muuta mahdollisuutta kuin että he ovat…
"— Kautta pyhän ristin! Jeesus, Daavidin poika! Ai, ai, ai! Onko se mahdollista?… Olisiko pyhä Pietari valehdellut?… Mutta enhän minä ole kuullut kukon laulavan!… Voi, meitä poloisia! Miten minä nyt voin mennä paratiisiin, kun ei siellä ole rakkaita cucugnanilaisiani?
"— Kuulkaahan, herra Martin parka, kun kerran tahdotte, maksoi mitä maksoi, tulla kaikesta vakuuttuneeksi ja nähdä omin silmin missä vika on, niin menkää tuota tietä ja juoskaa sen päähän minkä jaloistanne pääsette… Siellä on vasemmalla kädellä suuri porttiholvi. Kysykää siitä, sieltä saatte kaikki tietää. Herran haltuun!
"Ja enkeli sulki oven."
* * * * *
"Se oli pitkä tie, tehty pelkistä hehkuvista hiilistä. Minä hoipertelin niin kuin juopunut; joka askelella kompastelin. Ruumiini oli kuin vedestä nostettu, joka ihokarvan päässä tiukkui hikipisara, minä ihan läähätin janosta… Mutta kaikeksi onneksi en toki polttanut jalkojani, sillä jalassani oli pyhän Pietarin antamat sandaalit.