* * * * *
Lopetettuaan maljapuheensa ja juotuansa lasinsa pohjaan hän kysyi minulta kelloa ja läksi matkoihinsa hurjan näköisenä, sanomatta minulle jäähyväisiä… En tiedä, mitä herra Duruyn vahtimestarit pitivät hänen vierailustaan sinä aamuna; mutta sen tiedän varmaan, etten eläessäni ole tuntenut itseäni niin murheelliseksi ja masentuneeksi kuin tuon kamalan sokean lähdettyä. Inhoten katsoin mustepulloani, kynä minua kerrassaan kauhistutti. Olisin tahtonut paeta kauas, juosta pois, nähdä puita, tuntea jotain suloista… Sitä vihaa, suuri Luoja, ja sitä sappea! Millainen tarvis hänellä oli valaa kuolaa kaikkialle ja tahrata kaikki tyynni! Oi tuota kurjaa!…
Ja minä harppailin kuohuksissani edestakaisin kamarin lattialla ja yhä soi korvissani ivanauru, jota hän oli nauranut puhuessaan minulle tyttärestään. Yhtäkkiä huomasin sen tuolin luona, jolla sokea oli istunut, jotain kolahtavan jaloissani. Kumartuessani tunsin sen olevan hänen salkkunsa, suuri kiiltävä salkku, nurkat rikki, josta hän ei koskaan luopunut ja jota hän sanoi nauraen myrkkyrakokseen. Tämä salkku oli meidän piirissämme yhtä kuuluisa kuin herra de Girardinin pahvinen piirustuslaukku. Sanottiin, että siinä oli hirveitä kapineita… Minulle tarjoutui nyt hyvä tilaisuus tutkia asiaa. Vanha, liian täyteen ahdettu laukku oli pudotessaan auennut, ja kaikki paperit olivat soljahtaneet matolle; minun piti keräillä ne kokoon yksitellen…
Siinä oli nippu kirjeitä, jotka olivat kirjoitetut kukikkaalle paperille ja joiden alussa oli aina: "Rakas isäni" ja lopussa: "Céline Bixiou Marian sisarkunnasta."
Oli vanhoja reseptejä lasten tauteihin: kuristustautiin, suonenvetoon, tulirokkoon, tuhkarokkoon… (pikku raukka oli saanut kärsiä niitä kaikkia!)
Lopuksi suuri sinetillä suljettu kirjekuori, jonka reunasta pisti esiin niin kuin pikkutytön myssyn alta pari kolme keltaista hyvin kiharaista kutria; ja kuoreen oli suurella vapisevalla käsialalla, sokean käsialalla kirjoitettu:
"Suortuva Célinen tukasta, leikattu 13 p:nä toukokuuta, jolloin hän jätti meidät ja meni pois."
Siinä Bixioun salkun sisällys.
Nähkääs, pariisilaiset, samanlaisia te olette kaikki tyynni. Inhoa, ivaa, pirullista naurua ja paljon julmia sanoja, mutta loppujen lopuksi… "Suortuva Célinen tukasta, leikattu 13 p:nä toukokuuta."