* * * * *

Minä pidin Calendal-vihkoa käsissäni ja selailin sitä liikutuksen vallassa… Yhtäkkiä kajahtivat huilut ja tamburiinit soimaan kadulla ikkunan alla, ja samalla rientää Mistral kaapille, ottaa sieltä esiin juomalaseja ja pulloja, vetää pöydän keskelle salia ja avaa oven soittajille sanoen minulle: — Älä vain naura… He tulevat tervehtimään minua aamusoitolla… minä näet olen kunnan neuvosmies. —

Pieni huone tulee täpötäyteen väkeä. Tamburiinit asetetaan tuoleille, vanha lippu nurkkaan ja makea viini kiertää miehestä mieheen. Sitten kun on tyhjennetty muutamia pulloja herra Frédéricin terveydeksi, kun on keskusteltu vakavasti juhlasta ja arvailtu, muodostuukohan farandole tällä kertaa yhtä kauniiksi kuin viime vuonna ja esiintyvätköhän härät kunnollisesti, vetäytyvät soittajat pois ja menevät aamusoitolla tervehtimään muitakin neuvosmiehiä. Samassa saapuu Mistralin äiti kotiin.

Kädenkäänteessä on levitetty kaunis valkoinen liina ja ruokapöytä katettu ainoastaan kahdelle hengelle. Minä tunnen talon tavat, tiedän että kun Mistralilla on vieraita, ei hänen äitinsä istu pöytään… Vanhus parka ei osaa muuta kuin provencen kieltä ja hänestä tuntuisi rasittavalta puhella ranskalaisten kanssa… Sitä paitsi häntä tarvitaan keittiössä.

Taivas! miten hyvän aterian söin sinä aamuna: — palasen paistettua kaurista, vuoristojuustoa, viinimehuun pantuja hedelmiä, viikunoita, muskottirypäleitä. Kaikki höystettynä tuolla Châteu-Neuf-des-papes-viinillä, joka kimaltelee lasissa niin ruusunvärisenä…

Jälkiruokaan päästyämme minä käyn hakemassa runovihkon ja asetan sen pöydälle Mistralin eteen.

— Mehän päätimme lähteä ulos kävelemään, virkkoi runoilija hymyillen.

— Ei, ei!… Calendal! Calendal!

Mistral alistuu kohtaloonsa, ja pehmeällä sointuvalla äänellään hän aloittaa ensimmäisen laulun lyöden kädellään tahtia: — Neitosesta lemmen murtamasta — äsken surullisen tarinan ma kerroin — nyt, jos herra suo sen, laulan laulun Cassin poikasesta — sardellien pikku pyytäjästä… —

Ulkona soitettiin iltakelloja; raketteja paukahteli torilla; huilunpuhaltajia tuli ja meni kaduilla tamburiininsoittajien kanssa.