"Eikö totta ystäväiseni?"
Nyt puhkesi eukko Louveau:
"Olet hullu, olet juonut liikaa. Onko koskaan kuultu sellaista typeryyttä? Tahdot kai, että meidän kaikkien tulee kuolla kurjuuteen? Olemmeko mielestäsi liian rikkaita? Onko meillä liiaksi muonaa? Liiaksi yösijoja?"
Francois katseli kenkiään vastaamatta.
"Mutta, pöllöpää, ajattele itseäsi, ajattele meitä! Aluksesi on täynnä reikiä, aivan kuin minun kauhani. Ja kuitenkin sinua huvittaa ottaa luoksesi kadulta toisten lapsia!"
Kaiken tämän oli mies-parka jo sanonut itselleen. Hän ei yrittänytkään vastaväitteisiin. Hän notkisti niskansa kuin rikoksentekijä, joka odottaa syyttäjän loppuvaatimusta.
"Ole hyvä ja kanna heti tämä lapsi takaisin poliisikomisariukselle. Jos hän alkaa rettelöidä, niin sano, että vaimosi ei suostu. Ymmärrätkö?"
Eukko läheni häntä uhaten paistinpannu kädessä.
Laivuri lupasi tehdä kaikki, mitä tämä tahtoi.
"No, no, älä suutu. Luulin tehneeni hyvää. Olen erehtynyt. Mitäs siitä sen enempää? Vienkö hänet takaisin nyt heti?"