Se oli puukauppias. Hän oli paljon vanhentunut ja harmaantunut. Tullessaan nojautui hän kurikkaan, ja tuntui puhuessaan hengästyneeltä.
Hän meni suoraan Louveaun luo ojentaen hänelle kätensä.
"Oletkos minut jättänyt, Francois?"
Laivuri sopersi ujon vastauksen.
"No, en ole sinulle siitä vihoissani."
Hän näytti niin väsyneeltä, että eukko Louveaun tuli häntä sääli. Huolimatta miehensä nurjamielisyydestä työnsi hän vieraalle tuolin.
"Ette kai toki ole sairas, herra Maugendre?"
"Olen pahasti kylmettynyt."
Hän puhui hitaasti, miltei kuiskaten. Suru oli tehnyt hänet hiljaiseksi. Hän kertoi muuttavansa pois paikkakunnalta ja lähtevänsä kauvaksi Niévren toiseen päähän.
"Kaikki on nurinpäin! Lopetan kauppani. Olen nyt rikas, minulla on rahaa, paljon rahaa. Mutta mitä tästä kaikesta? En kumminkaan voi ostaa takaisin sitä onnea, minkä olen kadottanut."