"Silloin pyysi hän saada puhutella poliisi-komisariusta. Hän sanoi lapsen nimen. Komisarius on sanonut sen minulle. Se on Vihtori."
Kirkkoherra pudotti messu-kirjansa.
"Onko Vihtori Maugendren poika?"
Pappi oli mitä suurimman hämmästyksen valtaamana. Hän änkytti muutaman sanan, josta selvästi vaan kuuli: "Lapsi raukka — Luojan sormi" —
Hän nousi, harhaili sinne tänne huoneessa, kävi akkunan luo, täytti itselleen lasillisen vettä, ja pysähtyi vihdoin Louveaun eteen kädet vyön alla.
Hän yritti keksiä sopivan raamatunlauseen, mutta kun ei löytänyt, niin sanoi hän ainoastaan:
"Mutta tuleehan teidän luovuttaa hänet takaisin isällensä."
Louveau säpsähti.
"Tämähän juuri on huoleni, herra kirkkoherra. Tämän olen tiennyt jo puoli vuotta, mutta minulla ei ole ollut rohkeutta sanoa sitä kenellekään, ei edes eukolleni. Olemme nähneet niin paljon vaivaa kasvattaaksemme tätä poikaa, olemme yhdessä niin paljon kärsineet, että en voi sanoa, kuinka meidän käy, jos tulee pakko erota hänestä."
Tämä kaikki oli totta, sillä jos Maugendre oli säälittävä, niin täytyihän Francoisiakin surkutella.