Pappi oikein hikoili näitten tunteiden ristiriidasta, ja rukoili hiljaa taivaasta apua. Ja unhottaen että Louveau oli tullut häneltä pyytämään neuvoa, änkytti hän puoleksi tukehtuneella äänellä:
"Kuulkaa, Francois, ajatelkaa asemaani, mihin te neuvotte minua?"
Laivuri painoi päänsä alaspäin.
"Ymmärrän että minun tulee palauttaa Vihtori, herra kirkkoherra. Tunsin sen selvästi pari päivää sitten, kun Maugendre äkkiarvaamatta kävi meitä tervehtimässä. Oli sydäntä vihlovaa nähdä häntä niin vanhana, niin masentuneena, niin käyränä. Minua hävetti kuin olisi minulla ollut taskussani häneltä varastettu raha. En voinut enään yksin kantaa salaisuuttani, ja sen takia tulin tänne kertomaan teille asian."
"Siinä teitte oikein, Louveau", sanoi kirkkoherra, ihastuneena siitä, että laivuri oli päästänyt hänet pälkähästä. "Ei ole koskaan myöhäistä sovittaa erehdystä. Seuraan teitä Maugendren luo. Teidän tulee tunnustaa hänelle kaikki."
"Huomenna, herra kirkkoherra!"
"Ei, Francois, nyt heti!"
Kun hän huomasi laivurin tuskan ja kuinka tämä hädissään hypisteli lakkiansa, rukoili hän hiljaa:
"Pyydän teitä Louveau, — niinkauvan kun olemme molemmat näin päättäväisiä."
Viides luku.