Ja hän takertuu epätoivoisasti Claran ja Nivernain Kaunottaren muistelmiin, hänen synkän elämänsä ainoihin valonpilkkuihin.
Ja sentähden kai aliopettaja hämmästyksekseen löytää aluksen kuvan piirrettynä joka sivulla nuoren Maugendren kirjoissa.
Aina itsepintaisesti sama alus joka sivulla. Väliin kiipee se hiljaa, ikäänkuin kapeassa kanavassa, pitkin kaitoja kirjansivustoita.
Väliin taas se loiskahtaa keskelle Eukliden oppilauseita, ja rähjää geometriset kuvat ja hienoilla kirjasimilla painetut lisätyt johtoväitteet.
Toisinaan se laskee keinuten täysin purjein yli maailmankartan valtamerien. Täälläpä se oikein viihtyy, levittää purjeitaan ja heiluttaa lippuansa.
Rehtori, kyllästyneenä kaikkiin laveihin kertomuksiin puhuu vihdoin Maugendre-vanhemman kanssa.
Puukauppias on kuin puusta pudonnut.
"Niin siivo poika!"
"Hän on ykspäinen, kuin aasi!"
"Niin lahjakas!"