Hyvin huomaa, että lääkäri on huolissaan. Eikä hänen harmaat hapsensakaan ole levollisia. Aivan velttona hän sanoo "ei" ikäänkuin peläten joutuvansa huonoon valoon.
Ei enään puhuta viheriästä univormusta ja kaksireunaisesta hatusta. Nyt on vaan kyseessä saada oppilas Maugendre pysymään hengissä.
Lääkäri on vakavasti määrännyt, että jos poika tointuu, niin hänet on palautettava vapauteen. Jos hän tointuu!
Ajatus, menettää lapsensa, jonka äsken on löytänyt, hävittää kaikki korkealle tähtäävät haaveilut ukossa, vaikka hän onkin niin rikas. Kaikki on lopussa, luopuu unelmastaan.
Hän on valmis omin käsin hautaamaan metsäkoulun oppilaan. Hän tulee itse naulitsemaan ruumis-arkun, jos niin tarvitaan. Hän ei ole siitä murheissaan.
Mutta siinä tapauksessa täytyy pojan suostua elämään. Tämän täytyy puhutella häntä, nousta, kääriä käsivartensa hänen kaulaansa ja sanoa:
"Ole huoleti, isä! Olen jo taas terve!"
Puukauppias kumartui Vihtorin sängyn puoleen.
Kaikki on ohi. Vanha puu on haljennut ytimiänsä myöten. Maugendren sydän on heltynyt.
"Tulen laskemaan sinut vapaaksi, poikaseni. Saat palata toisten luo kulkeaksesi joella heidän seurassaan. Minulla on kylliksi kun saan ohimennen nähdä sinut silloin tällöin."