Me kuljimme satamassa etsien lujatekoista ja hyvinvarustettua venettä, jota kaksi miestä helposti voisi hoitaa, ja joka mittasuhteittensa ja muotonsa puolesta olisi mahdollisimman paljon särkyneen veneen näköinen. Pian löysimmekin sellaisen. Sen omisti eräs tämän saaren rikas kalastaja, jolla oli useita veneitä. Tämä oli vasta muutamia kuukausia sitten otettu käytäntöön. Lähdimme nyt omistajan luo, jonka asunnon olimme saaneet tietää satamassa leikkiviltä lapsilta.
Hän oli iloinen, ymmärtäväinen, kelpo mies. Kertomuksemme yöllisestä onnettomuudesta ja hänen köyhän procidalaisen maamiehensä epätoivosta liikutti häntä. Silti ei hän pudottanut piasteriakaan määräämästään hinnasta, joka tosin ei ollutkaan kohtuuton. Saimme veneen kolmellakymmenelläkahdella kultarahalla, ne ystäväni heti käteisellä maksoi. Luovutettuamme tämän summan oli vene ihka uusine varustuksineen, purjeineen, ruukkuineen, köysineen ja rautaisille ankkureineen, meidän omaisuuttamme.
Täydensimme vielä näitä varustuksia ostamalla eräästä sataman vieressä sijaitsevasta kaupasta kaksi punaista, villaista viittaa, toisen ukolle ja toisen pojalle; lisäksi ostimme vielä useammanlaatuisia verkkoja, muutamia kalakoreja ja vähän talouskaluja naisille. Sitten teimme veneen myyjän kanssa sellaisen sopimuksen, että maksamme hänelle kolme kultarahaa, jos hän vielä tänä päivänä tuo veneen määräämäämme paikkaan. Koska raju-ilma oli asettunut ja meri siltä puolen oli jotenkin kallioiden suojassa, suostui hän tähän, ja me palasimme maitse Andrean taloon.
19.
Kävelimme hitaasti, istahdimme kaikkien mahdollisten puitten alle, laskimme leikkiä, haaveilimme ja teimme kauppaa nuorten procidalaisten tyttöjen kanssa viikuna- ja viinirypälekoreista, joita he kantoivat, kunnes tarpeellinen aika vähitellen oli kulunut. Kun sitten eräältä korkealta vuorenharjalta näimme veneemme salaisesti livahtavan rannikon varjoon, kiirehdimme askeleitamme saapuaksemme perille yksissä ajoin soutumiehen kanssa.
Pienestä talosta ja sitä ympäröivästä viinitarhasta ei kuulunut hiiskaustakaan. Kaksi kaunista, kirjavasiipistä, leveillä höyhensääryksillä varustettua kyyhkystä nokki maissintähkiä terassin aidalla ja oli ainoana elonmerkkinä. Me astuimme ääneti sinne; siellä tapasimme koko perheen syvässä unessa. Kaikki perheenjäsenet paitsi lapsia, joitten somat päät lepäsivät vierekkäin Graziellan käsivarrella, olivat unessakin surullisen näköisiä.
Vanha äiti oli painanut pään polviaan vasten ja näytti vielä nukkuessaankin nyyhkivän. Isä makasi käsivarret ristissä selällään auringonpaisteessa. Pääskyset hipaisivat ohilentäessään hänen harmaita hiuksiaan. Hänen hikisellä otsallaan istui kärpäsiä. Kaksi syvää uurretta hänen suunsa tienoilla todisti, että hänen miehuusvoimansa oli mennyttä ja että hän oli nukkunut kyyneleihinsä.
Tämä näky vihlasi sydäntämme. Mutta ajatellessamme, minkä onnen olimme valmistaneet näille ihmisille, tulimme jälleen lohdutetuiksi. Herätimme heidät ja pudotimme Graziellan ja hänen pikkuveljiensä eteen tuoreet leivät, juuston, makkarat, viinirypäleet, appelsiinit, viikunat — kaikki matkalla ostamamme tavarat. Tyttö ja pienokaiset eivät uskaltaneet nousta edes ylös tämän kuin taivaasta heidän ylitseen vuotavan sateen alta. Isä kiitti meitä perheen nimessä. Iso-äiti katseli synkeänä kohtausta. Hänen kasvonsa ilmaisivat enemmän vihaa kuin välinpitämättömyyttä.
"Kuulehan, Andrea", puhui ystäväni vanhukselle, "ihminen ei saa kahta kertaa itkeä sen menettämistä, minkä hän voi saada takaisin työllä ja rohkeudella. Metsässä kasvaa uusia lautoja ja hamppumaassa itää uusia köysiä. Vain surun valtaan heitetty ihmiselämä on korvaamaton. Itkun päivä ottaa meiltä enemmän voimia kuin koko vuoden työ. Tulkaa, ja lähtekäämme kaikki yhdessä rantaan. Mehän olemme teidän laivapoikianne; tänä iltana autamme teitä kantamaan kotiin veneenne jäännökset. Teemme niistä kotolaisillenne vuoteita, pöytiä ja muita tarvekaluja. Tuntuupa teistä hauskaltakin vanhoilla päivillänne levätä niitten lautojen välissä, jotka niin kauvan ovat teitä merellä keinuttaneet." — "Jospa niistä tulisi ruumisarkkumme", huokasi iso-äiti synkkänä.
20.