3.
Bonaparten ja Murat'in politiikka vainosi turhaan kirjaa ja sen tekijää. Hänellä oli turvapaikka kaikkien italialaisten isänmaan ystävien ja Euroopan vapaamielisten sydämissä. Mutta kirjalla oli pyhäkkönsä nuorien, meidän kaltaistemme ihmisten rinnoissa; me kätkimme sen opetukset sydämiimme ja koetimme seurata niitä. — Toinen pelastuneista kirjoista oli Bernardin de Saint Pierren Paul ja Virginia. Tuo lapsellisen rakkauden käsikirja on kuin meille säilynyt lehtinen maailman lapsuuden aikana kirjoitettua ihmissydämen historiaa.
Kolmas oli muuan nidos Tacitusta, jonka lehdillä — niin synnin häpeän ja veren tahraamia kuin ne ovatkin — kynää oli kuljettanut stoalainen, historiallisesti tasapuolinen ihmishenki elähyttäen niitä, jotka tahtovat häntä ymmärtää, vihaan tyranniutta vastaan, suuriin uhrauksiin ja ylevän kuoleman kaipuuseen.
Nämä kolme kirjaa vastasivat sattumalta niitä kolmea tunnetta, jotka siihen aikaan täyttivät mielemme: rakkautta, innostustamme Ranskan ja Italian vapausasiaan, haluamme poliittiseen toimintaan sekä kaikkiin suurtekoihin, joita Tacitus meille kuvaili ja joita varten hän jo aikaisin oli karkaissut sieluamme verisellä pensselillään ja antiikkisen hyveensä tulella. Luimme vuoron perään ääneen toinen toisillemme välistä ihastellen, välistä itkien, välistä uneksien. Lukemisen keskeyttivät pitkät hiljaisuuden hetket ja huudahdukset, jotka välittömästi tulkitsivat vaikutelmiamme ja unelmiemme mukana haihtuivat tuuleen.
4.
Usein koetimme ajatuksissamme itse asettua niihin kuviteltuihin tai todellisiin olosuhteisiin, joista runoilija tai historioitsija meille kertoi. Me loimme itsellemme ihannekuvan rakastajasta ja isänmaanystävästä, yksityisestä ja julkisesta elämästä, onnesta ja hyveestä. Me tutkiskelimme huviksemme noita suuria tapauksia, noita vallankumouksen ihmeellisiä sattumia, jolloin mitä huomaamattomimmat ihmiset ovat kohonneet joukosta pinnalle neronsa vuoksi ja kuin kutsun saaneina taistelleet tyranniutta vastaan ja pelastaneet kansakuntia, ja kuinka he sitten kansan kiittämättömyyden ja huikentelevaisuuden uhreina ovat kuolleet mestauslavalla, aikansa tuomitsemina, vasta nykyajan tunnustuksen saaneina.
Suurimpaankin sankari-osaan oli sielumme täysin perehtynyt. Me olimme kaikkeen valmiit, ja jos ei kohtalo suonut meille kuvittelemiamme suuria koettelemuksia, kostimme sille jo ennakolta halveksimalla sitä. Me käytimme hyväksemme tuota suurien sielujen tavallista lohduttautumistapaa, ja ajattelimme: jos elämämme tulee hyödyttömäksi, tavalliseksi, huomaamattomaksi, oli syy vain siinä, ettei kohtalo tarjonnut meille kättään, eikä siinä, ettemme olisi huomanneet tarjottua kättä.
5.
Kun aurinko laski, lähdimme pitkille kävelyretkille saarella. Risteilimme sen pitkin ja poikki. Välistä kävimme kaupungissa ostamassa leipää ja sellaisia vihanneksia, joita ei kasvanut Andrean puutarhassa. Usein toimme sieltä myöskin tupakkaa, tuota merimiehen herkkua, joka virkistää häntä merellä ja lohduttaa maalla. Iltamyöhällä saavuimme sitten kotiin taskut ja kädet täynnä vaatimattomia lahjojamme. Iltaisin kokoontui perhe katolle, jota Napolissa kutsutaan astrico'ksi, siksi kunnes oli aika lähteä levolle. Ei voi ajatella maalauksellisempaa yökuvaa näiltä seuduin kuin tuollainen hetki astricoila kuun valossa.
Alhaalta pihasta katsoen näyttää matala, nelikulmainen talo antiikkiselta jalustalta, joka kannattaa eläviä ryhmiä ja kuvapatsaita. Koko talon väki nousee sinne, liikuskelee siellä edestakaisin tai istuu, kukin erilaisessa asennossa. Kirkkaassa kuutamossa tai lampunvalossa kuvastuvat heidän ääriviivansa tummansinistä taivasta vasten. Tuossa istuu vanha äiti ja kehrää, isä vetelee sauhuja kaislavartisesta savipiipustaan, pojat nojaavat kyynäspäittensä varassa terrassin kiviaitaan ja laulavat pitkäveteisiä merimies- ja kansanlaulujaan, joitten väräjävät, valittavat säveleet muistuttavat aaltojen loiskinaa venelautoja vasten tai sirkan yksitoikkoista siritystä auringonpaisteessa; nuoret tytöt taas lyhyine hameineen ja kullalla kirjailtuine liiveineen pyörähtelevät tanssissa, mustat pitkät kiharat, jotka niskassa ovat taidokkaasti sidotut päälaelle ulottuvalla huivilla, liehuen olkapäillä.