Mutta ei hän voinut oivaltaa, että olisi jotakin erityistä olla herra Torgersenin vaimona. Miksi pitäisi Torgersenin saada vaimo? Oliko hänellä sellainen taikakeino, joka voi taivuttaa Gunvorin sydämen? — —
— — Millaisena Gunvor seisoikaan hänen edessään: solakan ylhäisenä ja tyyni, äänetön katse kuningatarkasvoissaan, jotka vaativat huomiota! — — Hänestä ihan levisi säteitä! Kuka tulisi koskaan nimittämään häntä rouva Torgerseniksi? Sehän olisi naurettavaa! — —
— — Kunnia olkoon suuren luonnon! Kun se saa olla rauhassa, voi tulla päivänpaiste ja lämmin, tulla valkeita perhosia — ja naisia, jalosti vapaasukuisia jokaiseen veripisaraansa asti, aina pikku sormea myöten. —
Hän tyhjensi lasinsa ja kaatoi uutta: hän tahtoi vahvistaa itseänsä kultaisella nesteellä! Hän tahtoi järjestää huoneen, kunnes Gunvor seuraavan kerran tulisi — nostaa kattoa; täällä oli liian matalaa! Toimittaa pois kaikki, mikä rajoitti ja teki ilmakehän helteiseksi. Se sai mennä, kaikki, mikä — — sai mennä matkaansa — — —
* * * * *
— Mutta tuo leveä, lujatahtoinen otsa, kuka mies maan päällä voisi olla sille mieliksi?
Se, että hän aina teki työtä niin paljon — se oli merkille pantavaa. Mutta se oli myöskin ääretön vika. Jospa, voisi käsittää, mistä naiset saivat tuon suunnattoman työhalun. — — —
Hän nousi hieman epävarmana; hänen täytyi sulkea ikkuna; hän ei voinut kärsiä kaikkea lörpöttelyä!
Sillä jokin nousi ja laski, suhisi ja tuli hänen luoksensa äänettömin siivin. Lehdon sielu se puhui totisesti, tutkien: — Kiitos, hänellä ei ollut kunnia tuntea sitä eikä hän tahtonut luopua viinistään — vieläpä vaikka hän seisoisi tuossa kuningatarilmeinensä! Hän oli muuten hirvittävä seisoessaan noin, hänen hymynsä saattoi halveksia niin sanomattoman musertavasti… Hän ei tahtonut enää nähdä häntä. Tullessaan oli hänellä mukanansa jotakin Jumalan suuresta taivaasta; se ei sopinut täällä, hän ei pitänyt siitä, se häiritsi hänen huoneensa rauhaa. Hän ei ylipäänsä pitänyt ihmisistä, joilla oli tuo hurskauden intohimo. Maistui lastenkamarilta ja satukirjoilta mennä mittaamaan niin isolla mitalla.
— — Mutta hän oli kaikissa tapauksissa ylpeä siitä, että Gunvor oli niin vapaa, ettei häntä voitu lukea mihinkään erikoiseen luokkaan. Mutta taipumaton hän oli eikä voinut sietää, että oli ihmisiä, jotka menettävät rohkeutensa. — —