Sattui, että ihmisiä tuli hakemaan häntä, mutta ellei Gunvor ollut hänen mukanaan veneessä, ei ollut helppo saada häntä maihin takaisin, sillä hän ei koskaan huomannut, että hänelle viitottiin.
Viime viikolla, kun Gunvor oli ollut kiinni toimissaan, oli hän ruvennut ottamaan Irmildin mukaansa. Tämä oli aina saapuvilla ja hänet oli mukava asettaa peräsimeen, irroittamaan venettä ja järjestämään purjenuoraa ja laskuköyttä; oli myöskin hyvä saada joku pitämään keulapurjetta.
Mutta Gunvor ei ollut rauhallinen nähdessään heidät liikkeellä yhdessä; olivat molemmat niin ilkivaltaiset. Hän ei pitänyt siitä, että näki Sveinin seisovan hinaamassa purjenuoraa jokaisessa käänteessä, Irmildin istuessa peräsimessä.
Eräänä päivänä he olivat lähteneet täysin purjein ilman painolastia, vaikka sää oli epävakainen. Maan puolella oli tyyni, mutta kulkuväylän takaa loisti juova, joka ennusti rajuilmaa, ja hetken kuluttua kallistui vene.
Gunvor laski heidän jälkeensä ja tuli juuri kuin tuulenpuuska täytti purjeet. Hädin tuskin hän sai irti vetosolmun ja peräsimen tuulen alle. Lattialaudat kelluivat vedessä, mutta he istuivat täysin huolettomina ja tyytyväisinä nilkkoja myöten vedessä.
Torgersen ei ollut aivan varma siitä, eivätkö he olisi tilanteesta selviytyneet; mutta hänen täytyi joka tapauksessa luvata, ettei enää toistamiseen lähtisi sillä tavoin vesille, ennenkuin hänestä tulisi täysin varma purjehtija, mikä ei, jumala nähköön, kestäisi kauan, hän kun lojui merellä yöt päivät.
Sillä hän oleskeli paljon vesillä niinä aikoina. Muutamalla kalastuspaikalla oli puhjennut kulkutauti; ja oli muuallakin ihmisiä, jotka tahtoivat tavata häntä.
Vaikkakin hän oli ajatellut ansaita paljon rahaa, ei se hänestä maistunut. Tietysti hän tahtoi ansaita rahaa, mutta luonnollisesti hän tahtoi myöskin elää mukavasti, sillä hän ei mielestään ollut vielä levännyt kylliksi tohtoriksitulonsa jälkeen. Sitäpaitsi oli täällä mainio lohivirta. Tottahan niin ollen tuli älytä ottaa tilaisuudesta vaari?
Pahinta oli Gunvorin laita, kun hän ei oivaltanut, että saattoi olla niin mainio kalastusilma, että oli synti antaa kalojen odottaa; sairaat hän kyllä tavoittaisi myöhemminkin.
Eräänä päivänä hän oli antanut potilaittensa istua odottamassa pari tuntia, sill'aikaa kuin hän itse loikoi alhaalla rannalla pikku Gunvorin ja Irmildin luona.