Gunvor kilisti hymyillen hänen kanssansa. "Mutta jos ne ovat yhtä todelliset kuin joku muukin?"
"Mitä on tuomari lörpötellyt? Kerro minulle joka sana!"
"Sitä en voi, en ole kuunnellut niin tarkkaan." — —
Hän kohtasi Falckin katseen, terävän, kuin tahtoisi se lukea hänen ajatuksensa, mutta ensi sekunnissa surunomaisen.
Gunvor katui lausumaansa — se oli samalla kertaa totta ja ei-totta.
Oli miltei tervetullutta hänelle, kun tuli viesti, että oli vene odottamassa tohtoria. Mutta Torgersen ei pitänyt siitä.
"Sinullahan nyt on hirmuinen hoppu, Gunvor! Olen aina ollut kohtalon vallassa; nyt olen tullut sinun valtaasi! — — Tietäisitpä, miten hiton ikävää on olla lääkäri, kun on niin monta harrastusta! Niinkuin nyt esim., kun meidän juuri pitäisi hiukan huvitella täällä murheenlaaksossa! Anna minulle lasi viiniä lisää, se on kuin makea suudelma, sanoo ystäväni Salomo. Anna minulle molemmat, sanon minä!"
Mutta Gunvor oli jo pannut viinipullon koriin.
"Tule nyt, Svein", sanoi hän rukoilevasti, "kuulithan, että eukko oli huono. Nyt seuraamme sanantuojaa, hänellä on vene… siten käy joutuisammin!"
Kotimatkalla ei tullut suuria sanotuksi. Gunvor istui ajatuksissaan ja seurasi silmillään pieniä virran pyörteitä.