Falck seurasi Elina-rouvaa veneeseen, Gunvor tuli tädin kanssa perässä.
Gunvorin astuessa laiturin pimeille portaille seisoi Falck odottamassa ja tarjosi hänelle kätensä.
"Kiitos", sanoi hän hiljaa ja otti sen. Mutta veti kätensä heti pois ja meni yksin.
"Hyvää yötä!" sanoi hän rauhallisesti. "Svein, miksi sinä jäät sinne, mitä se Irmild siellä —?"
Kotimatkalla tuntui Torgersenista veneen perässä oltavan niin äänettömiä. Elina-rouva oli rauhallisesti nukahtanut, ja Gunvorista ei kuulunut niin hiiskaustakaan. Hän istui hiukan taapäin nojaten käsi peräsimessä.
"Oletko väsyksissä?" kysyi Svein. Kun hän ei vastannut, luuli hän hänen nukkuvan.
Ja hän hiipi keulaan Irmildin luo, joka istui hyräillen hiljakseen.
He tulivat kotiin; kukin siirtyi omalle taholleen. Elina-rouva ei luullut kuulleensa Gunvorin menevän huoneeseensa; mutta hän ei ajatellut sen enempää. Elina-rouvasta ei milloinkaan ollut tuntunut niin hyvältä, hänen mielensä ei koskaan ennen ollut niin rauhallinen ja iloinen.
* * * * *
Merellä oli ollut myrsky. Nyt tulivat pitkät aallot murtuen rantaa vasten.