Hän istuutui rannalle, pani poskensa kovaa kiveä vasten, teki sen hiljaisella sydämellisyydellä… sillä eikö maa ollut hänen äitinsä? Hän tahtoi tehdä salatunnustuksen sille, ainoalle, joka voi ymmärtää. — —
Hyvä, että oli yö, ja kaikki mustaa ja äänetöntä!
Eikö tullut yhtään aaltoa, joka voisi laulaa pois sen, mikä kidutti?… ottaa sen suureen lauluunsa, musertaa sen pirstoiksi? — —
Aallot tulivat — ylpeine elkeineen, rohkeina kuin vanhurskauden ääni; vyöryivät rannalle, loiskahtelivat hänen jalkoihinsa juhlallisesti kuiskien. — —
Taas tuli muistoja: hän näki itsensä lapsena kuljeksivan määrättömästi ikävöiden jotakin, jota hän ei itse tiennyt: jotakin suurta, muodotonta, kuin rajatonta riemua, etäistä soittoa… sitten se muuttui unelmaksi! Sillä mikään ei ollut niin valtava kuin unelma; se säteili kuin tuhat kimaltelevaa merta! — — — Ja Sidsel oli lukenut hänelle satukirjaa: oli kerran palava meri; sen yli täytyi kulkea, jos tahtoi eteenpäin!… Ja se oli sytyttänyt hänen mielensä, hän oli katsonut eteensä rohkein silmin ja huutanut: minä tahdon ylitse!… mutta Sidsel ei kuullut häntä; hän luki edelleen: karhulla on punaisenruskeat ja mustat karvat siksi, että se on mennyt läpi palavan meren, sudella on punaisia ja valkeita täpliä siksi, että se on ollut palavassa meressä, kukaan ei pääse ylitse tulematta merkityksi! Hän oli silloin itkenyt ja huutanut taas: minä tahdon ylitse! — — —
Pitäisikö hänen nyt hävetä pientä lasta, peittäisikö hän nyt päänsä ja sanoisi: minä en uskalla!
Sillä nyt — nyt hän oli palavan meren rannalla, jonka yli hänen täytyi päästä voidaksensa elää. Nyt oli se silmänräpäys — jolloin on valittava kohtalonsa!
Ne, jotka seisovat tienhaarassa — eivätkö ne aina mene väärään suuntaan? Niinhän tapahtuu aina.
Ei, hän ei tahtonut ajatella mitään enempää, hän ei voinut. Hän jäi istumaan jäykkänä, tylsin katsein.
— — Maasta kuului kuisketta, kummallista ja kolkkoa, kallion alta tunki käheää, kumeaa ääntä. Ulapalla sataman päässä vilkkui majakan punainen valo kuin uskollinen silmä, joka valvoi hänen kerallaan.