Gunvor nyökkäsi ääneti ja tahtoi mennä edelleen.
Mutta hän ei laskenut häntä. Jotakin oli tapahtunut hänelle.
Hän tarttui jälleen hänen käteensä.
"Gunvor, Herön äiti", lausui hän tulisesti "te olette suloinen astia, luotu kunniaan; antakaa sille kunnia! Taistele sielusi pelastukseksi!"
Gunvor kääntyi häneen. "Sitä olen tehnyt tänä yönä!"
Kappalainen vetäytyi askeleen taaksepäin ja tuijotti häneen. Hän näki, että se oli totta.
Häntä ympäröi lempeä ylhäisyys, miltei jokin jumalallisuus.
"Nyt tiedän, että Te kadutte!" sanoi hän tukahdutetusta "Pitäköön Herra kätensä Teidän päällänne ja antakoon Teille rauhansa!"
Gunvor nosti päätänsä. Hänen silmänsä loistivat.
Kappalainen tuli hiljaa hänen luoksensa. "Voinko minä auttaa Teitä?"