Hänen kätensä puristuivat nyrkkiin. Tässä silmänräpäyksessä hän vihasi kaikkia, jotka tulivat etelästä päin. Mitä oli heillä täällä tekemistä?… Kyllä, ryöstää he tahtoivat rikastua toisten ponnistuksista;… varastaa he tahtoivat ne säteet, jotka Jumalan pyhä aurinko lähetti tänne… viekkaasti saada omakseen toisen osan ja maallisen onnen, niin että toinen jälleen istui yksinään pimeydessä.
* * * * *
Falck oli mennyt istumaan Vikka-tädin viereen ja puhellut iloisesti hetkisen, mutta tullut äkkiä harvasanaiseksi.
Hän oli jälleen tullut katsoneeksi Hesekieliin.
Sitten tuli Gunvor ja istahti äitinsä viereen. Falck siirsihen lähemmäksi, samoin Vikka-täti; hän tahtoi kuulla, eikö Gunvor nyt voinut levähtää.
Gunvor hymyili hänelle. Hän ei suinkaan ollut väsynyt, mutta nyt he suoriutuivat kyllä ilman häntäkin! Mutta tiesihän täti, että kuului asiaan, että hän, Gunvor, tanssi polskaa kerran. — — —
Falck tuli niin hyvälle mielelle, että unohti, ettei ollut saanut tanssia ensinkään.
Gunvorin sielu oli hänen silmissään! Ne olivat kuin lapsen, uneksivasti kiiltävät… hänen äänetön hymynsä viihdytti Falckin lepoon!…
Falck unhotti kaikki, mikä oli esteenä heidän välillänsä.
Hänessä kuohui jotakin tuntematonta keväistä; hän teki lempeän liikkeen, hän ei itse tiennyt, miksi. Tuulen henki tuli ensin Gunvoriin, sitten häneen — se oli kuin lemmen hyväily!