"Jos ei olisi mitään… esteitä, tarkoitan, voisitteko silloin… Te voisitte!"
Gunvor seisoi tuijottaen. Oli kuin hän äkkinäisessä välähdyksessä näkisi paljastettuna edessään sen, mitä tuomari tarkoitti esteillään. — Hän näki hänen sielunsa pohjaan ja sen kaikki heikkoudet, näki oman ankaran, rehellisen tahtonsa, joka ei voinut myöntyä, ei löytää tietä sen ohi, mikä hänestä näytti oikealta.
Gunvor väistyi taapäin, kalman kalpeana. — "En!" kuiskasi hän äkkiä. — "Tulisi liian paljon kärsimystä!"
Hiljalleen valittaen piti hän kättään kasvoillansa.
Puutarhakäytävän päässä tuli täti takaisin.
Falck meni häntä vastaan ja poikkesi toiselle tielle. Hän tahtoi katsella hänen hyansinttejänsä.
* * * * *
Kun Gunvor sinä yönä tuli huoneeseensa, ei hän mennyt vuoteeseen, vaan asettui katselemaan ulos.
Teki hyvää istua ja kuunnella merta.
Hän nojasi päänsä ikkunan puitteita vasten.