Hän oli kaikkien alusten päällikkönä siellä. Gunvorille ei apu aina kelvannut, mutta Elina-rouva ei milloinkaan astunut veneeseen, ellei Anders ollut sitä vesille työntämässä.
Tänään hänellä oli ollut kiire saadakseen uuden, kuusisoutuisen veneen kuntoon. Rovasti vietti syntymäpäivää, ja itsestään oli selvä, että heröläisten piti lähteä sinne miehissä.
Iltapäivällä se siinä jo olikin puhtaana ja välkkyvänä, ja Anders seisoi rantamalla yllään englantilainen asu, jonka hän oli ostanut Hullissa kolmekymmentä vuotta sitten.
Mutta eivät nyt kaikki asiat olleet niinkuin piti, kun ainoastaan Elina-rouva ja Vikka-täti tulivat alas, mutta Gunvor seisoi kartanolla sanoen saapuvansa myöhemmin. Mutta Andersin ei tarvitsisi tulla häntä noutamaan, sillä hän tulisi rantatietä.
Anders irroitti köyden ja jupisi itsekseen. Hän ei pitänyt siitä, että Gunvor kulkee rantoja pitkin kuin mikäkin lintu.
Gunvor katseli heidän jälkeensä hymy vakavilla huulillaan. Hän ei sietänyt tuota vanhaa tapaa kokoontua jo kahviajaksi ja sitten jäädä aina puoliyöhön asti koko ajan ylellisesti syöden ja juoden. Mutta ei ollut ketään, jonka mielestä tätä tapaa olisi voinut muuttaa, yksin hänen vanha, ymmärtäväinen äitinsäkin oli sitä mieltä, että satavuotista tapaa oli kunnioitettava.
Äskettäinsaapuneet ostajat olivat siis sattuneet tulemaan hyvinkin sopivaan aikaan.
Ja hän meni sisään iloisin mielin, muistaessaan, että hänellä vielä oli postikin toimitettava.
* * * * *
Pappilassa loisti tuli joka ikkunasta. Käytävissä ja portaissa juoksivat palvelijat toistensa kintereillä, sillä rovasti ei malttanut koskaan odottaa, ja aina oli hänellä heille tehtäviä yläkerroksessa, vaikka oli niin yllin kyllin alhaallakin toimitettavaa. Kaikkialla he eivät voineet olla.