"Olin vähältä sanoa, että olen väsynyt — mutta nyt tulee oikea työpäivä!"…
"Nyt hän makaa pitkää, turvallista untaan, jota ei kukaan voi häiritä. Ajattelin oman vuoroni tulevan ensiksi, minun, joka olen kestänyt niin monta unetonta yötä… kuolema tuli kerran minunkin luokseni, mutta ei kauemmaksi kuin kynnykselle, sillä minä sanoin: saat odottaa; en ole valmis vielä! Niin se meni jälleen. Mutta nyt, kun ajattelin, että olisi hyvä lopettaa, en vieläkään ole valmis!"
"Kenties hän meistä ensiksi tarvitsi rauhaa! — Minä en ole niin sitkeä kuin sinä, äiti, sanoi hän… hänen olonsa oli vaikeampi, kuin minä tiesinkään, sillä hän kesti hyvin. Herön naisilla ei koskaan ole ollut muuta tapana!"…
— — "Nyt lopulla tiesin sen paremmin, mutta en sanonut mitään… viime yönä tuli joku luokseni. Minä nousin ja kysyin, ken se oli. Se oli kuolema, joka seisoi ja viittasi… sillä aina tulee viesti, kun jonkun Herön kartanossa on kuoleminen. — Niin, tule! sanoin minä. Luulin sen tarkoittavan minua. Ajattelin, että minun tarvitsee päästä lepoon."
— — "Mutta se tarkoittikin häntä! Minä en voi sanoa siitä mitään. Hän oli laina kaikessa tässä vaivassa, jonka minä sain lahjaksi."
— — "Hän nukkui viime viikolla vähän. Hän oli ylhäällä ja käveli, aivan hiljaa, jotta kukaan ei kuulisi. Mutta päivällä hän oli yhtä valoisa ja siunattu! — Hänen äitinsä oli liian vanha ja ahavan purema ja tyly — hän ei voinut käydä asiaan käsiksi; niin hän antoi pettää itsensä…"
— — "Mutta jos sinä tarvitsit lepoa, niin oli hyvä, että sait nukkua. Kiitos ja ylistys siitä! Äläkä ole levoton! Nuku turvallisesti! Älä ole levoton sen työn vuoksi, joka on jäljellä!"…
"Nyt saa kuolema odottaa minua hetken, kunnes suvusta on sukeutunut uusi Gunvor!"…
* * * * *
Falck oli noussut ja seisoi hänen edessään.