"Minä unohdin jotakin, mitä äiti sanoi", kuiskasi hän vienosti, unisena. — "Silloin, muistathan sinä, kuin en tahtonut tervehtiä, sanoi hän, että minun olisi pitänyt puristaa sinua kaulasta molemmin käsin — ja sen sijaan minä teen sen nyt!" — —
Falck taivutti päätään häntä kohti riemu sydämessään.
Se oli hellyydenosoitus, jonka hän antoi hänelle kuoleman takaa. Hän lähetti enkelin lohduttamaan häntä.
Eikä nyt enää ollut mitään varjoa heidän välillänsä. Nyt hän näki, että Gunvor kuitenkin oli rakastanut häntä! — —
— Elina-rouva huusi häntä ulkoa. Hän otti lapsen käsivarrellensa ja seurasi häntä.
* * * * *
Herössä kulkivat kaikki äänettöminä. Ne, jotka tulivat soutaen, kiinnittivät äänettömästi veneensä ja nousivat hiljaisina ylös portaita. Puodissa punnittiin ja mitattiin, mutta kukaan ei puhunut.
Päivä kului. Pian ei ollut muita kuin Elina-rouva, joka uskoi, että Hesekiel joskus palaisi kotiin.
Elina-rouva oli lähettänyt väkeä luodolle särkemään kalliota. Hän kuunteli mielihyvällä, miten hyvin panokset räjähtivät.
Elina-rouva ei näyttänyt olevan kovin huonokuuloinen, sillä kukaan muu ei kuullut sinä yönä loisketta laiturilta.