Ylhäällä oli uusi kerros valmis, johon Gunvorin oli määrä muuttaa juhannukseksi. Salissa paloivat kynttilät. Nyt hän tulisi!
Morsiameksi hänet puettaisiin!
Falck makasi koko yön toisessa sivustassa. Hän ei saisi tietää mitään, ennenkuin Gunvor olisi ylhäällä laitettu kuntoon.
Mutta hän tuli kuitenkin alas laiturille. Hän tahtoi kantaa häntä.
Mutta Hesekiel kielsi. Hänen silmissään loisti jonkinlainen ilo. Hän oli ollut pyörteessä ja nouti hänet, ja kuolema oli tarttunut häntä hartioihin — mutta saanut luvan hellittää, sillä Hesekiel tahtoi tuoda hänet kotiin äidille. — — —
Uuteen saliin hänet vietiin. Hän lepäisi omassa hyvässä sängyssään. Elina-äiti ja täti olivat tehneet vuoteen ja askaroivat hänen ympärillänsä. Alisessa huoneessa makasi Irmild itkunkouristuksissa.
Hesekiel oli lähimpänä. Hän katseli synkkänä ja riemuitsevana Falckia ja Torgersenia, jotka punoittavin silmin seisoivat loitompana. Hän tiesi sydämessään, että nuo kaksi vierasta miestä ne olivat tuottaneet hänelle kuoleman — ja nyt hän mielestänsä omisti hänet enemmän kuin kumpikaan heistä. —
Elina-rouva askarteli ja puheli hänelle.
"Minä ikävöin oikein sinun tuloasi! Tiesin hyvin, että sinä tulisit jälleen vanhan äitisi luo, jotta saisimme sanoa jäähyväiset toisillemme." — — —
"Ja tässä sinun on tyyni ja hyvä olla! — — Tässä on iso samettipeite, sen saat mukaasi, sillä minä muistan, ettet pitänyt kylmästä valkoisesta peitteestä." — —