Sillä uskoipa muukalainen tai ei, varmaa oli, että Smalsundin virta oli aivan muuttunut sen yön jälkeen, jolloin Herön Gunvor hukkui siihen. Se oli muuttunut niin tyyneksi ja helpostikuljettavaksi, että ei enää tarvinnut olla edes varovainen. Tietysti oli lounastuuli oikullinen toisina vuodenaikoina, mutta yhtä varmaa oli, ettei se enää milloinkaan tullut entisenlaisena Smalsundiin. Aivan kuin hän olisi siellä valvomassa, ettei kukaan kalastaja enää hukkuisi.

Kun eräänä yönä merellä tapahtui haaksirikko, ja laivanhylky kulki uiskennellen, niin se ajautui Stenholman ainoaan lahdelmaan, missä saattoi nousta maihin. Ja kaikki miehet nousivat ylös vuorelle. Ja muutamat ajattelivat, että hänellä oli jotakin asian kanssa tekemistä.

Moni rehellinen kalastaja ja merimies nostaa hattuansa kulkiessaan Stenholman ohitse. Kaikkien silmät katsovat sinne, kaikilla on kiittämistä jostakin. Hän tunsi noiden harvasanaisten, raskasmielisten ihmisten salaisen ajatuselämän, heidän, joiden katse on kääntynyt sisäänpäin ja joiden liikkeet ovat äänettömät, ja hän opetti heitä löytämään tien, jota kulkea.

* * * * *

Suvella lepää Stenholma kirkkaana auringonpaisteessa. Siellä on kivissä marmorisuonia. Koskee silmiin, kun katselee niin kesän voimakkaassa päivänvalossa.

Siellä kasvaa kukkia: kieloja ja piiskuja ja isoja sinikelloja, jotka eivät muualla kasva niin isoiksi. Ne ylenevät ja silmäilevät yli kuohuvan meren. Ne myhäilevät aurinkoa kohti ja soittelevat niin lempeästi, että kaikki toiset kukat kuuntelevat ja kaikki ruohonkorret ja tuhannet valkeat linnut myöskin.

Sillä auringon kirkastamalta, taivaansiniseltä kukkasaholta helähtää laulu, täynnä elämän viisautta.

Monta pientä valkeaa lokkia asuu Stenholmalla. Ne saavat olla rauhassa. Sieltä ei koskaan oteta yhtään munaa. Jos käskisit ketä tekemään sen, et saisi häntä ottamaan hänen lintujansa ja muniansa. Eikä kukaan poimi hänen kukkiansa.

Tyynellä säällä sunnuntaisin soutaa joskus veneitä ulos ja asettuu luodon suojaan; mutta kukaan ei nouse maihin siellä!

Sillä kun Stenholma lepää kultaloistossaan auringonpaisteessa, säteilee sen ympärillä kuin Jumalan valtakunnan ylevyys ja rauha…