Ei silti, että hänellä milloinkaan olisi ollut tapana moittia, mutta kun ihminen on jo täyttänyt neljäkymmentäviisi vuotta ja kun hänellä on tytär, voiko silloin käydä valkoisessa silkissä!
Siitä syntyi väittely, asia oli saatava selville.
Rouva Hammer oli sitä mieltä, että kamariherrattaren piakkoin oli "arveleminen". Useammat kannattivat tätä mielipidettä, vaikk'eivät oikeastaan tietäneet, mitä hän sillä tarkoitti, sillä hänellä oli tapana ehtimiseen "arvella". Sen sanan hän oli lainannut mieheltään, joka myöskin alituisesti arveli — siis siihen saattoi yhtyä, varsinkin kun hammerilaiset olivat sellaista väkeä, joka yht'äkkiä kuuluisi ensimmäisten joukkoon. Kun rouva osasi puhua sekä Aaronista että Psykestä ja emansipeeratuista ihmisistä, lisäsi se vielä enemmän hänen arvoaan; ja kun hän sanoi olevansa sykolisti, uskoivat kaikki sitä kuin Raamattua. Ei tehnyt mitään, etteivät he tietäneet hänen tarkoittaneen psykologia. Eikä Hammerin rouvan kanssa ollut leikkimistä. Hänestä olivat melkein kaikki ihmiset liian halpoja. Hän oli juuri sanonut hiljattain tulleen lääkärin perheestä, että se oli hänen mielestään kovin alhaisella yhteiskunnallisella kannalla, ja toiset rouvat olivat iloisia siitä, että hekin sen näkivät.
Vähän loitompana istuu rouva Thue. Hän ei siedä kuulla puhuttavan leningeistä, sillä hän on ennen aikaan ollut ompelija. Mutta nyt hänen miehensä ansaitsee koko hyvin ja hän sanoo "tosiaankin!" syvästi vakuutettuna siitä, että hän on päästänyt suustaan jotakin oikein tepsivää. Ja sitäpaitsi hän kehuskelee kuuluvansa taiteelliseen perheeseen.
"Niin todellakin, miten lahjakkaita te kaikki olette!" sanoo rouva Jensen.
"Niin, meidän suvussamme on aina ollut niin paljon henkevyyttä. Ajatelkaapas vain Jonia. Hänen kappaleensa — — tosiaan, minusta hänen kyyneleensä, rypäleensä ja pisaransa ovat korkeinta taidetta, sillä niitähän oikein voi kosketella, ja ne puheet, jotka hänen vaimostaan ovat kulkeneet, eivät suinkaan ole totta, sillä tämähän on hieno nainen, eikä kukaan voi häntä sellaisesta syyttää."
Hän katsoo neiti Antoniseen päin, mutta tämä ei ole kuullut mitään. Hän istuu itsekseen ja on närkästynyt siitä, että naapuritalon tytär antaa nimittää itseään "neidiksi".
* * * * *
Kaikkein ylinnä salissa nojatuoleissa ja uudessa sohvassa istuu " the upper ten ", "ylimmät kymmenen", joksi kamariherratar on piirinsä ristinyt.
He ovat kaikki etelästäpäin paitsi Elina-rouva ja Vikka-täti, joka sävyisästi antaa hiljattain tulleen asianajajanrouvan kuulustella itseään.