Kappalaisenrouvan posket punoittivat tavallista enemmän, hän oli tottumaton sellaiseen voimisteluun. Mutta työväenkysymys, joka kamariherrattaren tietojen mukaan oli niin arveluttava, se oli hänelle selvä heti. Hänen kotielämänsä on ruustinnan "liikkuvan avioliiton" täydellinen vastakohta. Hän kuuluu niihin suloisiin rouviin, jotka kaikin puolin pitävät yllä tuota vanhaa perintötapaa, että avioliitto on elatuslaitos. Naimisiin mentyään ei Jeanette-rouva valkoisilla, pienillä käsillään ole kertaakaan koskenut työhön, Teodor saa hoitaa kaikki. Hän oli ollut niitä suloisia nuoria tyttöjä, jotka eivät milloinkaan joudu täysi-ikäisiksi, ominaisuus, joka näyttää tenhoavan kaikkein älykkäimmätkin miehet. Kerrottiin Teodorin olleen autuaallisen, kun kerkesi ennen muita.
Ja hän on säilyttänyt itsensä erinomaisesti — ei ollut kadottanut mitään lapsellisesta suloudestaan, jota Teodor piti kypsyneen naisellisuuden hempeytenä. Hän oli niin viehättävän varma, eikä suinkaan ansioita vailla, sillä hän oli saanut kaikkein parhaan naiskasvatuksen, yhdenkään ajatuksen eksymättä hänen aivoihinsa. Hän saattoi siis rauhassa nauttia olemassaolostaan. Oli hänellä älyäkin, mutta se oli sitä lajia, joka toimii vain omain mielihalujen tyydyttämiseksi.
Ja Teodoria komentamaan hän myöskin oli taipuvainen, vaikka tällä aina oli tapana sanoa, että pitää valita itselleen sellainen vaimo, jota on helppo johtaa.
Jeanette-rouva oli samaa mieltä kuin kamariherratar, että tulee lukea voidakseen seurata päivän tapahtumia. Hänestä oli hauska lukea sanomalehdistä tuttavain ja ystäväin kuolemasta. Hän piti siitä kylmästä väreestä, joka kulki pitkin selkärankaa, kun sanomalehti putosi hänen kädestään ja hän huudahti: "Vai jo hänkin on kuollut!" Ja kertomukset tapaturmista olivat hänen ihastuksensa; oli todellinen nautinto loikoa leposohvallaan ja lukea haaksirikoista ja tulipaloista, joissa ihmiset menettivät henkensä. —
Sen teki tuo kamala, ihana tunne selkäpiissä. Muuten hän oli sydämellinenkin, mutta se oli kaikista keveintä laatua — ja epävarmaa lienee, oliko siitä kenellekään hyötyä, edes Teodorille.
* * * * *
Kamariherratar kertoo taas jotakin, jonka hän on saanut parhaasta lähteestä, ja Jeanette-rouva avaa ruusunpunaisen suunsa. Hänestä tässä tarvitaan loppuhuomautus.
"Niin, siinä olette oikeassa, minusta näyttää kyllä siltä, että ihmisten tulee tehdä työtä, varsinkin miesten, seisoohan se Raamatussakin!"
Kamariherratar oli jo kokonaan toisessa aineessa, hän tahtoi tietää, mitä Elina-rouva arveli naisasiasta ja muusta sellaisesta.
Elina-rouva palasi takaisin paikalleen, käytyään puhuttelemassa niitä, joiden läsnäolosta "ylimmät kymmenen" eivät olleet tietävinään.