Kappalainen laski hermostuneen, kuuman kätensä hänen käsivarrelleen.
"Teille on annettu suuret lahjat työskennellä viinamäessä — miksi pysytte sen ulkopuolella? Jumala on antanut Teille sääliväisyyden armolahjan, Te rakastatte totuutta. Miksi etsitte sitä sieltä, kussa sitä ei ole? Ettekö Te kuule Hänen käskyään: ruoki minun lampaitani! Gunvor Torintytär! Pienet, köyhät lapset ja seudun kärsivät nimittävät Teitä Gunvor-äidiksi — antakaa heille sitä leipää, joka ravitsee heidän sielunsa, antakaa heille puhdasta, väärentämätöntä elämän sanaa, joka panee merenkin kuuliaiseksi. Kulkekaa oikeaa tietä. Muistakaa: 'joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan', sanoo Herra."
Gunvor katsoi häneen hetkisen. Sitten hän sanoi lempeästi: "Se Jumala, joka minut on herättänyt, on johdattanut minut suuren taivaansa alle. Ja minä annan pyhästä leivästäni ja suolastani! Ettekö voi nähdä, että me olemme ystävät ja työskentelemme yhdessä, että tiemme kulkevat samaa suuntaa. Muistakaa, että on monta tietä!" — — —
* * * * *
Kappalainen ei vastannut heti. Gunvor jätti hänelle hyvästi ja meni kuulemaan tuomarin soittoa.
Selma Lind ja kandidaatti Balle tanssivat galoppaadia ja kaikki nuoret ryntäsivät sisään. Eihän kukaan voinut seisoa hiljaa sellaista soittoa kuullessaan.
Gunvor istuutui nurkkaan. Eräs rouvista tuli pyytämään häntä valittujen pöytään. Mutta hän pudisti hymyillen päätänsä. "Rakas ystävä, onhan Teillä rovasti. Älkää viivytelkö, että saatte kuulla häntä!" Kun Gunvor kumartui hiukan eteenpäin, ei hänenkään tarvinnut jäädä osattomaksi rovastin viisaudesta. Hänen äänensä oli kuin hyvän paimenen, niin lempeä ja opettavainen.
"Rakas rouva, syynä siihen, että arvostelemme naisia niin ankarasti, ei ole muu kuin se, että olemme niin tottuneet katsomaan heihin, koska heidän suuri tehtävänsä yhteiskunnassa on valvoa ja velvoittaa — — —"
Kiitos, Gunvor oli kuullut aivan kyllin.
Hän nousi ja astui edemmäksi.