Hänen äitinsä iloitsi siitä, että juhannukseen oli vielä niin pitkä aika ja että oli niin paljon töitä, joihin hänen aikansa kului. Kauppa oli menestynyt hyvin, ja sillinsaanti lisääntynyt; oli hyvällä menestyksellä vedetty lahdessa nuottaa.
Ja suolaamon Hesekiel oli kuuluisa ympäri koko tienoon. Ei mistään sillistä maksettu niin hyvin kuin Herön sillistä; se meni suoraa päätä Englantiin.
"Hyvä on, että ansaitset rahaa" sanoi Elina-rouva — sillä taaskin oli tullut kirje, jossa pyydettiin lisää; mutta eihän se mitään tehnyt, kun sai sata prosenttia; paremmin ei voinut rahojaan sijoittaa.
Gunvor ei vastannut äidilleen mitään.
Svein ei enää kirjoittanut yhä usein kuin ennen. Monta postipäivää saattoi mennä, ilman että tuli tietoja, mutta eihän matkustaessa aina ollut sopivaa tilaisuutta; siis ei siinä ollut mitään ihmettelemisen syytä.
Mutta se kirje, joka viimein ilmoitti, että hän oli palannut Kristianiaan, antoi kuitenkin ihmettelyn aihetta. Siinä seisoi näet, ettei hän millään ehdolla valmistuisi kevääksi. Matka oli häntä rasittanut, ja sitäpaitsi oli vallan käsittämätöntä, kuinka laaja kurssi kuitenkin oli, kun siihen piti käydä käsiksi. Sitten oli myöskin erityinen tauti, jota hän tahtoi tutkia; nyt juuri oli muutamia tapauksia sairaalassa — ja kaikki tämä vei aikaa. Harvinaisen hyväin tuttavuuksiensa välityksellä, joista hän saattoi kerskata, oli hän terveydellisistä syistä saanut lykkäystä syksyyn. Ylämaan kunnanlääkärintoimella ei juuri ollut kiirettä. Siellä saattoi pitää viransijaista.
Kun Gunvor sinä iltana meni kamariinsa, ei hän heti pannutkaan maata, kuten oli luvannut äidilleen, jonka mielestä hän näytti väsyneeltä.
Hän otti esiin vanhasta shatullilaatikosta kaikki ne kirjeet, jotka hän oli saanut Torgerseniltä. Sitten hän istuutui niitä lukemaan merkiten lyijykynällä muutamia kohtia sieltä täältä.
Sen jälkeen luki hän kaikki merkityt paikat perätysten. Näin yhteen mittaan luettuina näyttivät ne hänestä toisenlaisilta:
"Nyt sitä mennään! Onneksi olkoon! Siunattu olet sinä kaupunkien seassa, sinä München! Ei paratiisissa voinut olla puoleksikaan näin hauskaa! Minusta meidän norjalaisten pitäisi saada apurahoja tänne tullaksemme, jotta pääsisimme happamista naamoistamme. Lorenzon täytyy mennä museoihin. Me kuljemme ihailemassa ihania, hämmästyneen näköisiä enkelejä ja madonnia, jotka näkevät unta taivaasta ja heräävät hyvällä tuulella. Mikä oivallinen ja köykäinen uskonto, eikö totta?"