"Sinä olet seurannut minua koko ajan! Sinä olet minun ankara, pohjolan jääkylmä omatuntoni — täällä ei sellaista käytetä. Mutta etpä koskaan ole peloittanut minua niinkuin eilen.
"Oikein minua värisytti, niin ankara olit Villa Borghesessa.
"Siellä oli Isis. Lorenzo seisoi ja lörpötteli, ettei kukaan hänen papeistaan ollut uskaltanut nostaa huntua hänen kasvoiltaan. Ja minä tunsin itse, että se olisi tuottanut kuolemaniskun kuolevaiselle. Mennäänpä, sanoin minä. Vanhat jumalat elävät vielä, hän polttaa minua kuin tulenliekki. Mutta Lorenzo piti minusta kiinni ja niin minun vastoin tahtoani täytyi seisoa siinä ja tuijottaa häneen, mutta ainoastaan sivulta, sillä jos häntä katsoi silmästä silmään, oli hän niin kauhistuttava puhtautensa suuruudessa, että itse suuri taivaanruhtinatar näytti hänen rinnallaan sangen yksinkertaiselta ja tyhmältä.
"Lorenzo väittää hänen sanovan: 'Olen tullut sytyttämään tulta maan päälle'. Tietysti se on pelkkää laverrusta — onko yleensä ketään, joka sanoo niin. L. tekee raivoisia liikkeitä; minä laahaan hänet kanssani ulos… Kaikissa tapauksissa on Isis sinun näköisesi. Mutta miksi olit niin ankara? Jos minä joskus palaan kotia, täytyy sinun olla täynnä armahtavaisuutta! Mitä minä sille mahdan, että veri on kuumaa ja viini punaista? Yhtä vähän kuin sillekään, että Diocletianuksen kylvyissä, joissa ennen aikaan sielu ja ruumis virkistyivät suurissa marmoriammeissa, nyt istutaan kuivalla ja rukoillaan pyhää Bernardoa. Onko se minun syyni?
"Kiitetty olkoon pyhä neitsyt — maallisten naisten seurassa on parempi olla. Ja juuri nyt, juuri tässä silmänräpäyksessä täytyy minun mennä, sillä L. tulee sisään ja jaarittelee kuin lupauksestaan päästetty trappisti-munkki. Minun täytyy lähteä ulos öljypuiden siimekseen, missä tummat silmät hymyilevät! — — —"
* * * * *
"L. saavuttaa paljon onnea italialaisella nimellään; mutta, Jumala nähköön, ei minultakaan onnea puutu!
"Mitä se minuun koskee, että he rääkkäsivät Giordano Brunoa ja polttivat Galilein? Minussa on tarve huvitella. Etkö sinä aina ole ollut samaa mieltä kuin minä siinä, että täytyy noudattaa luontonsa vaatimuksia! Jumalan kiitos, että edes jossakin määrin olemme järkeviä olentoja."
* * * * *
"Lorenzosta voivat kyllä tehdä munkin ja sitten pyhimyksen. He tarvitsevat yhtä mittaa uusia pyhimyksiä! Minä olen myöskin osittain katolilainen. Se on totta tosiaan ihana uskonto, una, sancta et catolica. —