"Mutta kuinka epäviisaasti sinä menettelet!"
"Niin äiti, nyt on minun vuoroni!" Gunvor katsoi äitiään surumielisesti.
Elina-rouva nousi seisoalleen.
"Sinä arvelet, että minä, joka jo olen kaikki voittanut, voin olla levollinen! — Mutta ei se silloin vielä minultakaan lopu — se alkaa uudestaan taas."
Gunvor meni äitinsä luo ja syleili häntä. "Kyllä kaikki hyväksi kääntyy" sanoi hän matalalla äänellä.
* * * * *
Parin päivän perästä oli Gunvor Kristianiassa tavataksensa Sveinia ja saattaaksensa kaikki asiat jälleen kuntoon. Jo seuraavana päivänä hänen oli määrä palata.
Mutta samana aamupäivänä, jolloin hän aamusta asti oli kävellyt Sveinin asunnon, sairaalan ja yliopiston väliä häntä löytämättä, istui Svein Torgersen tapansa mukaan "Grand Hotellissa" totilasi edessään uusien, hyväin ystäväinsä kanssa.
Hän ei vähääkään aavistanut, kuka juuri sillä hetkellä astui ovesta sisään.
Mutta kun kaikkien silmät kääntyivät ovelle, katseli hänkin sinnepäin tylsästi ja välinpitämättömästi, sillä hän oli vielä veltto eilisestä.