Torgersen puristi hänen käsiään. "Mitä vielä", sanoi hän ilosta säteillen, "tule tänne istumaan! Ne toiset ovat jo poissa, tule, nyt istahdamme. Et aavista, kuinka koomilliselta sinä näytät täällä, sinä olet kuin luonnon ilmestys, kuin raikas merentuulahdus, joka yht'äkkiä tulee ja — tarkoitan, et käsitä, kuinka omituisen vaikutuksen sinä teet täällä, sinä herätät kaikki nämä mieshenkilöt, katso vain, kuinka he mulkoilevat!" — —
Hänen kasvonsa loistivat ja hänen rehelliset, siniset silmänsä katsoivat Gunvoriin niin luottavaisen iloisina, että Gunvor oikein tunsi helpotusta.
"Sinun pitää istuutua"! intti Svein. "Älä nyt välitä tuosta toti — pahasesta. Me otamme toisen pöydän, katsopa tänne! Kahvia!" sanoi hän viinurille. "Kahvia ja jotakin karvasta. Eikö se olisi hyvää sen päälle — niin, kuule, Gunvor!" Sveinin silmät, kädet ja koko mies olivat yhtenä ainoana anteeksipyyntönä. — "Jos vain olisin tietänyt sinusta, niin — niin voit olla varma siitä, etten olisi ollut tässä seurassa viime yötä — — sellainen seura kuin se itse teossa oli; kun katson sinua, Gunvor, tuntuu se minusta oikein kurjalta."
Svein katsoi ympärilleen. "Kas, nyt täällä jo on oikein siistiä — minusta täällä yht'äkkiä on käynyt niin puhtaaksi — niin tosiaankin, on kuin sinä olisit tuonut mukanasi jotakin merestä, joka huuhtoi täällä kaikki puhtaaksi." — — —
Ja hän jatkoi yhtä mittaa puhettaan. Hän oli jo käynyt sangen virkeäksi ja pirteäksi.
"Mutta, rakas ystävä, tahdotko jo mennä?"
Sillä Gunvor oli noussut seisoalleen. Ei näyttänyt siltä kuin hän viihtyisi täällä.
"Täälläkö sinä tutkit sitä tautia, josta puhuit?" kysäisi hän.
Torgersen rupesi nauramaan: "Rakkaani, älä nyt ole niin ankara! Ajattele, kun sinut ensin näin, tuntui siltä kuin olisit ollut tuo nainen 'Huvilasta meren rannalta.' Mutta nyt sinä jo melkein olet Isis! Taikka vielä pikemmin madonna. Mutta hän ottaa kaikki niin ymmärtäväisesti!… Rakas ystävä. Istu nyt, täällä on niin hyvä olla. Ja voi tehdä sinulle hyvää nähdä näin hienoa kahvilaa, luulemma, ja hiukan kahvilaelämää, vai kuinka?"
"Minähän olen sen jo nähnyt." Gunvor napitti hansikkaitaan.