"Oletko todellakin", sanoi Torgersen nauraen. "Se kävi minusta melkein liian pian."
Gunvor antoi katseensa vaeltaa ympäri. "Olen", sanoi hän hiukan kärsimättömästi. "Minä tunnen sen jo!"
Hän oli tosiaankin sitä mieltä. Mutta Torgersen ei ollut milloinkaan aavistanut, että maaseutulaiset saattavat olla niin itsepintaisia.
Ja heidän täytyi jättää kahvi sikseen!
Asunnossaan tuli Gunvor jo puheliaammaksi. Hän tahtoi tietää kaikesta.
Eikä Torgersen voinut valehdella. Gunvor sai vastauksen kaikkeen, mitä hän halusi tietää.
"En voi oikein suuttua sinuun" sanoi hän. "Sinä olet niin rehellinen."
Gunvor istuutui ja katseli häntä. Hän oli ehkä muuttunut toisella tavalla kuin Gunvor oli ajatellut.
"Mutta nyt tästä pitää tulla loppu! Sinun pitää suorittaa tutkintosi kevääseen. Ennen en tahdo nähdä sinua Herössä. Sanothan itse, että voit sen tehdä. Ja sitten on paras, että jätät nuo herrat Krafftit ja Syversenit, ellet tahdo jättää minua."
Svein seisoi perimmäisen ikkunan luona ja katsoi ulos. Ei auttanut kieltää, ettei hän ollut hiukan häpeissään. Sitten hän hyökkäsi Gunvorin luo ja jäi seisomaan hänen eteensä.