Gunvor katsahti pöydälle. Siinä oli pieniä ruukkuja, erilaisella soralla ja pikku kivillä puoleksi täytettyjä.
"Se on meren pohjasta, tuo sora", sanoi tuomari muuttuneella äänellä. "Minä olin panemassa niihin nimilippuja, kun naiset tulivat.
"Kas, tuolla menee äitinne puutarhaan neiti Jönsin kanssa. Istukaa siinä tuolilla, niin tuon Teille lasinne. Viini on suloinen asia, se on Jumalan salaisuus! —
"Maljanne, Herön äiti, tenhottaremme!"
Hän kohotti lasinsa aurinkoa kohti, jonka valo virtasi sisään.
Gunvor hymyili ja nosti lasinsa hänen lasiansa vastaan ja kallistui sitten takaisin tuoliin. Auringonsäteet leikkivät hänen hiuksissaan.
"Minusta on oivallista, ettette anna sanoa itseänne neidiksi. Se ei todella olekaan Teille sopiva nimitys: Teillä ei ole mitään yhteistä pikku neitien kanssa!…"
Gunvor istui puoleksi vaipuneena ajatuksiinsa eikä vastannut.
"Tehän olette aivan yksin täällä", sanoi tuomari äkkiä.
"Luuletteko niin?"