Ylpeänä rientävä juna sen tallasi. Ja se syöksyi esiin tummana, säteillen mahtavasti.
Se kiiruhti pois maasta taivaisiin; pilvet syrjäytyivät, korkeus avautui ja jätti sijaa, taivas toisensa perään, aina suureen, valkoiseen eetteriin, äärettömyyteen — —
* * * * *
Gunvor nousi. Oli hämärtynyt. Tumma Ignoto seinällä näytti miltei häipyneeltä, vain silmät tuijottivat häneen pimeyden läpi — salainen tuska vapautui, hiipi huoneeseen ja valitti.
Tuomari nousi flyygelin äärestä, meni auttamaan Gunvoria pukeutumaan.
"Tuolla tulee äitinne!" hän sanoi.
Gunvor ei vastannut; hän meni ulos ennen häntä.
"Toivoisin, että joku tahtoisi soittaa sen minulle kuollessani!" sanoi hän tullessaan portaille ja ojentaen kätensä tuomarille.
Tuomari puristi sitä ääneti.
Pihalla he kohtasivat Elina-rouvan, joka tuli puutarhasta neiti Jönsin kanssa.