"— — Sillä eivätkö ole sokeat ne silmät, jotka eivät voi nähdä, miten tuskallisen syvästi hän rakastaa häntä! Ja eikö hän ole tänään puhaltanut voikukkaseen saadakseen tietää, miltä taholta hänen rakastettunsa tulisi, ja hän oli puhaltanut jok'ainoan siemenen: heti hän tulisi! — —"
Hän hiipi lehtoon, vakoillen, pää taivutettuna ja selkä kyyryssä, ryömien eteenpäin varovasti kuin varas, mumisten mitä hänelle tuli mieleen viisaasta Cyprianuksesta. Se auttoi pysymään rohkeana.
Hänen ei tietysti tarvinnut pelätä, sillä se oli Jumalalle otollista. Eikö kirjassa sanottu: "Jumala, meidän taivaallinen Isämme, on alituisesti tehnyt ihmeellisiä tekojansa esineissä, joita maailma enimmän halveksii. Niin on hän myöskin tehnyt, että hyvä sydäntuskia vastaan on vesi, nokkosten polttama; juotuaan sitä viinin seassa tulee ihminen mieleltään muuttumaan. — Mutta älä kokoa niitä, ennenkuin pyhänä juhannusyönä, koska sanajalan kukkaset puhkeavat kuin sininen liekki. Tienristeyksessä pitää sinun seistä… silloin aukeaa kukkanen, silloin kypsyy siemen ja putoaa… Siltä, joka tämän saa nähdä, ei koskaan puutu rahaa, hän ei koskaan eksy — hän voi avata kaikki lukot, eritoten sydänlukot, ja tehdä itsensä näkymättömäksi!" — —
"Sen tahdon minä nähdä! Jumala, jos olet hyvä, tule ja auta! Herra Jumala, mitä velhoväkeä ne ovat, ahdistavat minua. Etkö Sinä voi karkoittaa niitä, jotta saisin olla rauhassa, rakas Jumala; ensi sunnuntaina menen kirkkoon, siitä saat olla vakuutettu, Jeesuksen Kristuksen nimessä — — — —"
Näkyi sinistä ja vihreää ja punaista — ja tuolla mustassa pimeydessä sininen liekki, kotka sen päällä — — — "Minä uskon Isään Jumalaan, taivaan ja maan Luojaan."
* * * * *
Aivan alapuolella oli tuomarin kartano. Siellä oli ihan tyyntä ja rauhaisaa.
Ainoastaan Delfin, joka veti tiikerintaljalla unta, häiritsi toisinaan hiljaisuutta puoleksi hillityllä haukunnalla. Sillä oli ollut päivällä huono onni; nyt se korvasi vahingon paremmilla metsästysmailla.
Falck oli mennyt vuoteeseen, mutta noussut ylös jälleen. Mitä se tiesi, että hän alkoi kärsiä unettomuutta? Hän oli sytyttänyt sikarin ja istuutunut viinin ääreen jälleen.
Lamppu paloi vielä nurkassa, se levitti tummanvihreää valoa, joka sekoittui yöhön. Sen säteet tulivat aina huoneeseen hänen luoksensa — värisevät, lempeät säteet, jotka voivat puhua.