Kysy siltä, sillä se on kaikkialla toiminnassa. Ulkona järvellä se kirjoittelee kultakirjaimin. Kysy, mitä se merkitsee!
Se täyttää kaiken tilan taivaan alla. Leivo pysyttelee tuolla ylhäällä siintävässä korkeudessa. Mitä se sanoo, se sulaa auringonsäteiden vilinään — ei kukaan tiedä, kuinka se tapahtuu. Se on kesän salaisuuksia.
* * * * *
Nummi kohoaa, katoaa siintävään etäisyyteen. Kaikki on nuorta ja hentoa, pehmoista ja vienoa.
Vaivaiskoivu, kataja ja kanerva tuoksuvat. Ja nyt, kun linnut ovat tulleet ja kaikki nuo tuhannet hyönteiset ryömineet esiin piilopaikoistaan, nyt on työtä ja touhua.
Ilma on täynnä nuoria, siroja pääskysiä, joiden on opittava itse huolehtimaan itsestänsä. Ja alhaalla maassa hypiskelevät pienet pupuset tai istuskelevat katsoen eteensä suurin, viattomin silmin — tämä kaikki on heille uutta!
— — — Mättäissä rapisee. Kuuluu onnellista, hiljaista kuisketta ja sipinää.
Ja valkoiset perhot, valkoiset ja siniset — ne kohoavat ja laskeutuvat ja kohoavat jälleen. Ne eivät tiedä, minne oikein ovatkaan matkalla. Ne eivät raski laskeutua alas maahan, ilma on niin suloisaa ja lenseätä.
Ja kukat — hiljaiset pikku kukkaset, jotka ovat nummen koriste, ne ovat jo melkein kaikki saapuvilla. Toiset jo levittävät suloista metsätuoksuansa.
Sinikellot seisovat ryhmissä. Ne naureskelevat ja soittelevat vienon, hillittömän ilon vallassa: »Nyt on juhla — on juhla!»