Mutta eräässä paikassa se näkee pienten mätästen keskellä kukan, josta se hämmästyy, vieraan kukan, jota ei koskaan ennen ole siinä ollut.
Tuo suuri tuuli on matkustellut laajalti ja tietää paljon. Se tietää hyvin, missä tuollaisten kukkasten kotipaikka on.
— Tunnen sinut. Kuinka olet joutunut tänne? Tuolla etelässä olet puettuna etelän purppuraan, mutta siihen ei sinulla täällä ole varaa! Kuinkas voitkaan? Minusta sinä olet käynyt hiukan kalvakaksi!
Muukalainen kukka pudistelee hienoa kupukkaansa, josta virtailee ihmeellistä, vienoa tuoksua. Sen on varsin hyvä olla. Sen lehtiin on uurrettu kirjoitelmia hienoin piirroin.
Hehkuva purppura — unelma suuresta auringosta — on muuttunut sieluksi.
Mutta kanerva ja sauramo ja metsätähdet ahmivat täysin siemauksin tuota tuntematonta tuoksua.
* * * * *
Tuuli liitää edelleen.
Joki kiiruhtaa jälkeen. Sillä on viestejä merelle ikuiselta jäätiköltä.
Värähdellen käyvät laineet maanpinnalla, ylhäällä avaruudessa.