Valo häivehtii, vipajaa — kutoo kaavun sinertävästä autereesta, punoo kruunun säteistä.
Tulee vuolas virta hiljaisia ääniä.
Se on lähtöisin eläimistä, kukista, joka lehdykästä Se on kuin kullahtava valovirta.
Se kohoaa, — se yhtyy yhdeksi ainoaksi säveleksi.
Se yhtyy lauluksi nummen ihanuudesta.
10.
Thora Thammersilla oli tällä kertaa ollut onni saada huone, josta oli näköala nummelle.
Nythän hänellä oli se alati edessänsä, ikäänkuin itsellensä varattuna.
Pieni kuisti hänellä myöskin oli, jonka sai pitää melkein yksin. Noista kahdesta muusta huoneesta, joista myöskin oli ovi sinne, asui toisessa eräs vuoteen omana oleva nainen ja toisessa ylioppilas Adelsson, jota sanottiin Omar Pashan sijaiseksi. Häntä ei Thora nähnyt useinkaan.
Omituista kuinka nopeasti aika kului! Viikon päivät oli hän jo ollut täällä.