Tällä kertaa oli hän tullut tänne yksin ja melkein vastoin tahtoansa.
Arvid oli lähtenyt kuukaudeksi purjehdusretkelle erään ystävänsä kanssa, Gertrud ja Birger olivat kumpikin omalla tahollaan — ja kaikki olivat he olleet sitä mieltä että hänen oli tultava tänne.
Itse asiassahan olikin aivan yhdentekevää missä hän oli.
Hänestä oli tuntunut helpotukselta, että tukkukauppias Stern ei ollut täällä, vaikka tosin sekin oikeastaan oli jokseenkin yhdentekevää.
Naiset olivat jälleen alkaneet pitää hänestä hyvää huolta. Ruustinnalla oli uusi varasto hyviä neuvoja, jotka epäilemättä olisivat perin tehokkaita. Itsestään tuntui Thorasta, että hän oli käynyt järkevämmäksi, — niinpä hän esimerkiksi oli sitten viime kesän tullut oikein vanhaksi, — niin vanhaksi, kuin ei hänen elämänkirjassansa olisi enää kuin yksi ainoa lehti jäljellä.
Se tuotti helpotusta sekin.
— — — Eräänä iltana hän istui kuistillaan. Rouva Thamar Gyllenskjold kulki ohitse, nyökkäsi hänelle ja pysähtyi juttelemaan.
— — — Hän oli tänään tosiaankin alakuloisella mielellä. Hänen miehensä oli matkustanut pois.
Thora Thammers katsoi velvollisuudekseen lausua muutamia lohdutuksen sanoja, mutta ne kuuluivat hänen omissa korvissansa niin kömpelöiltä ja saamattomilta. Varmaankin rouva Gyllenskjold luuli häntä peräti typeräksi.
Thamar rouva hymyili lempeän anteeksiantavasti ja katsoi häneen.