Ja sen hän teki. Oli melkein kuin hän olisi pyrkinyt itse väistymään syrjään, suodakseen tilaa toiselle.
Hän soi hänelle tilaisuutta jutella kaikenmoista ja suojasi häntä niin tarmokkaasti, että lehtorin oli mahdotonta ryhtyä tarpeellisiin rankaisutoimenpiteisiin tai rehtori Mauruksen osoittaa hänelle halveksimistaan kyllin selvästi.
Korvaukseksi osoitti ylioppilas hänelle sokeaa jumaloimista.
Eräänä päivänä oli hän sanonut nuorille naisille, että tukkukauppias
Stern hänen mielestänsä oli päätä pitempi muuta kansaa.
Se oli harmittanut heitä. Heidän mielestänsä tuo oli hiukan loukkaavaa heille. He valittivat siitä Thamar rouvalle.
Tämä nauroi.
— C’est son tigre de Nubie — il n'est pas mort!
Ja ylioppilas Adelsson oli saanut nimensä.
Omar Pashan tulo oli sentään vilkastuttanut kaikkia. Thamar rouva oli käynyt eloisammaksi ja muut naiset myöskin.
Toisten mielestä oli tukkukauppias Stern vieläkin miellyttävämpi kuin edellisenä kesänä. Hän ei enää tehnyt niin paljon kiusaa — sen jätti hän nuoren ystävänsä tehtäväksi.