* * * * *
Thoran täytyi melkein nauraa, kuullessaan Samuel Sternin eräänä päivänä todistelevan neiti Hembille, että ihmisellä ei ollut oikeutta olla alakuloinen. Ensiksikin se oli sopimatonta arvostelua Luojaan nähden ja toiseksi se rasitti hermoja.
Rouva Iversen yhtyi keskusteluun. Hän oli aivan yhtä mieltä tukkukauppias Sternin kanssa. Hän ei koskaan joutunut liiaksi suunniltaan mistään. Hän nimitti sitä mielenmaltiksi.
Rouva Thammers nousi ja läksi tiehensä.
Kuinka hyvä että Samuel Sternillä oli rouva Iversen seurana. Heidänhän kävisi hyvin pitäminen hauskaa yhdessä!
Myöhemmin päivällä kävi ilma hyvin lämpimäksi. Iltapäiväkahvi juotiin ulkona pihassa.
Naiset istuivat suuren pöydän ääressä, herrat joivat kahvinsa jalkeiltaan.
Puhuttiin uskonnosta, puvuista, muutamasta papista, jolla oli niin ihmeellinen taito sanan selittämisessä, että ihka tavallisetkin ihmiset pystyivät luomaan katseen ihmissielun syvyyksiin.
Rouva Iversen tunnusti että hän pyrki rehellisesti kiinnittämään katseensa näkymättömään maailmaan, mutta vaikeata se oli; ihmiselämähän oli, kuten tunnettua, mitä ihmeellisin arvoitus… Rouva von Astenissa oli kaunista tuo, että hän oli niin varmasti vakuutettu kaikista noista asioista, joita ei voi nähdä.
Rouva Liss istui täysin varustettuna lumoamaan niiden miesten silmät, jotka näkivät hänet.