Heihin liittyi muitakin herroja — — lopuksi myöskin tukkukauppias Stern. Aluksi hän vain sanoi vastaan noudattaakseen tavallista tapaansa, harmistui sitten hiukan ja löi lopuksi koko asian leikiksi.
Tuo ei miellyttänyt enemmän professoria kuin lehtoriakaan. Professori ei halunnut kernaasti tulla sekoitetuksi tukkukauppias Sternin pilapuheisiin, — ne miellyttivät häntä ainoastaan kohdistuessaan muihin. Lehtorin hymyily kävi empivän epävarmaksi. Kuin apua hakien loi hän lakkaamatta katseita ympärilleen.
Heidän edessään loikoi Susi. Se kuunteli tarkkaavasti kaikkea — ja haukotteli.
Jostakin rakennuksesta takapihalta päin kuului Donnan ulvonta.
Neiti Hemb oli mennyt antamaan sille leipää, mutta kun ei voinut päästä sen luokse, oli hän jonkinmoisen typerän hyväntahtoisuuden valtaamana pistänyt avaimenreiän leipää täyteen. Tuntiessaan hienon kahvileivän tuoksun oli Donna joutunut aivan suunniltaan.
Thora Thammers nousi, meni apuun, otti pois leivän ja pysähtyi keskustelemaan neiti Hembin kanssa.
Nyt nousi rouva Thamarkin paikaltaan.
Hän oli istunut lepäämässä omalla penkillänsä. Hän loi pikaisen katseen innokkaasti keskusteleviin herroihin.
Tukkukauppias Stern tuli hänen luoksensa.
— Ja he taistelivat filistealaisia vastaan ja David väsyi. Nyt teidän täytyy levätä. Suvaitsen armossa käskeä teidät mukaani pienelle kävelyretkelle… Enkö ole sanonut, että teidän pitää jättää lehtori rauhaan? Te teette itsenne alinomaa syypääksi lainrikkomisiin!